Niimpä niin, taas valjastettiin Nasu hiihtoratsastusvaljaisiin, mutta mä olin tällä kertaa se, joka istuu selässä! Rakas isosiskoni "Rane" oli se joka sukseili :D (Kyseessä ei siis ole se isosisko, joka omistaa Nasun...) Mentiin semmonen 4-5 km lenkki maantiellä. Minä etevänä poninkouluttajana olin johdonmukainen ja melkein pysyi Nasu lapasessa...! Mutta kun Ranesta oli hauskaa mennä suksilla kovaa, niin miksei poni sitten sais laukata... Ravia mä tosin yritin :D Eikä sisko ollu kun kerran vaan nurin, mutta se onkin eläny kolme vuotta kauemmin, niin sillä on kolme vuotta parempi tasapaino! Tämä selittää sen miksi mä olen vähintään sen kolme kertaa naamallani, niinkuin eilisen tekstistä voi lukea! Hyvä teoria, eikö? ;) Valitettavasti ei vieläkään ole kuvamateriaalia, mutta ehkä sunnuntaina sitten saadaan sellaistakin aikaiseksi!
-Monté-ratsastaja Lappalainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti