Elämä on ihanaa.

Hei kaikille harvalukuisille lukijoilleni! Toivon hartaasti, että toi otsikko ei nyt sitten tuo huonoa onnea, kun oikein kirjallisesti hehkutan asioiden olevan hyvin. Ennen joululomaa vaan olin harvinaisen maassa erinäisten asioiden johdosta, jotka ovat itseasiassa vaivanneet kesästä asti, mutta nyt ovat asiat paremmin kuin moneen kuukauteen! Ehkä tämän bloggaaminenkin taas tästä aktivoituu, kun on elämä mallillaan.

Viime aikoina ratsastelu on ollut tylsän yksitoikkoista maastoilua ja haastetta olen lisännyt jättämällä satulan ja suitset talliin. Riimulla siis ratsastelen ja ilman satulaa ja putosin tässä taas vaihteeksi penkkaan, kun Nasu päätti säikähtää ja kääntyä 180 astetta ojan puolelta ympäri. Itse en ihan pysynyt liikeessä mukana ja niimpä kokosin itseni hangesta, kun poni odotteli kiltisti siinä muutaman metrin päässä. Tänään ratsastellessani, tuli elävästi alkuajat Nasun kanssa mieleen, kun poni ei tahtonutkaan mennä eteenpäin, vaan kääntyi jatkuvasti takaisin tallille. Kuolainten kanssa ongelma olisi ollut helposti ratkaistavissa, mutta kun herralla on päässä vain riimu, sai kyllä kaikin voimin kiskoa ohjasta että sai luupään käännettyä. Huomaa kyllä mihin suuntaan Nasu mieluiten tallilta lähtee, sillä jostain syystä poni on niin monesti saanut sillä yhdellä tiellä ottaa rennosti, kun itse olen mahdollisesti jäänyt erääseen pirttiin muutamaksi tunniksi kahvittelemaan...

Niin ja mitä muuta? Joululahjaksi sain muun muassa kaviokoukkuja ja ihanan Kiroileva Siili -mukin, jossa lukee Pikku Siili. Siitä en tiedä kuinka mut voi pieneksi luokitella, mutta muki oli kyllä melkein yhtä suloinen kuin antajansa ;) Huomenna olisi sitten uuden vuoden vastaanotto tiedossa. Taidanpa jäädä tallille yöksi ja herätä aamulla aikaisin päästämään hevoset pihalle ensimmäistä kertaa vuonna 2013!

-Pilvilinnaan muuttanut Mari

Hiihtoratsastuskausi avattu!

Heissan! Kuten otsikosta kuuluu, on talven ensimmäinen hiihtoratsastus takanapäin. Keskiviikkona menin Anulle tarkoituksenani ratsastaa Ponsukalla, mutta oli niin huokuttelevan valkoiset tiet... Anu hyppäsi siis Ponsun selkään ja itse ratsastin minisuksilla. Sellainen useamman kilometrin mittainen lenkki tuli roikuttua suksilla tamman perässä ja vaan kaksi kertaa olin naamalani! Oli onneksi suhteellisen pehmeä alusta, kun oli sellainen auraamaton metsätie. Mutta voin kertoa, että aina se vähän tekee pipiä, kun entisen ravurin täydestä vauhdista lentää pärställeen... Ja suojalasit olisivat olleet kyllä harvinaisen asialliset, otin meinaan osumaa tilsasta aina silloin tällöin! Pääasia kuitenkin että henkiin jäätiin.

Tuona samana keskiviikkopäivänä oli kengitys Nasulla ja pääsin senkin kanssa taas tien päälle! Keskiviikkona vaan taluttelin, mutta eilen lähdin ilman satulaa pelkällä riimulla maastoon. Ylimääräinen energia näkyi lähinnä ylimääräisenä säpsyilynä ja osittain myös kasvaneena menohaluna. Kyllä sitä taas kerran muistikin elämän tarkoituksen, kun sai istua ponin laukassa lumisen pehmeetä tienreunaa pitkin. Nämä onkin niitä hetkiä, joiden takia jaksaa joka päivä raahata itsensä tallille karsinoita siivoamaan, vesiä kanniskelemaan ja muita tallitöitä tekemään...

Ja mitä muuta? Olen viime aikona alkanut suorastaan harrastaa itkemistä. Tiedä mistä sellainenkin sitten tulee, mutta toisinaan itkeminen on oikein mukavaa puuhaa! Koulussa tällaista toimintaa vaan ei osata katsoa harrastuksen kannalta... No joo, kyllä se siitä nauruksi muuttuu, kun päästään eräänlaisen elämänvaiheen yli! Jos nyt päästään...

-Mari ja Marin kaksi harrastusta

Vihdoinkin jotain kirjoittamisen arvoista!

On ollut taas hiljaiseloa pitkän aikaa... Alkaa kyllä olla rehellisesti sanottuna puuduttavaa tuo yksitoikkoinen maastoilu Nasulla ja ainoa vaihtelu on satula tai ilman. Pellot ovat olleet niin upottavia, ettei pysty kunolla vääntämään mitään ja nyt kun tuli pakkasta ja ponilla on kesäkengät, oli tämänpäiväinen lyhyt ratsastus hirvittävää luistelua. Kyllä se tästä kun saadaan hokit ja pelloille tulee sellainen kiva pakkaslumi, että pääsee sinne liihottelemaan!

Tänään olin vaihteeksi Ponsukan selässä ja siitä on tullut sellainen ihme tuittu, että saattaa kesken kaiken vaan pysähtyä ja sitten saa käyttää kaiken taitonsa saadakseen pollen liikkeelle! Ensin olin pihassa liinassa ja sitten ajateltiin Anun kanssa, että jospa mennään kokeilemaan miten neiti käyttäytyy pellolla. Kyllä irtos liikettä! Ihan mieletöntä laukkaa sain painaa siellä pitkin peltoa ja oli kyllä suorastaan huvittavaa huomata että ympyrä, jolla yiritin pysyä, levisi vaan koko ajan joka suuntaan. Hyvin pysyi Ponsu pystyssä, vaikka välillä kyllä hirvitti se päätön vauhti, kun Ponsukka tuntuu lähinnä siltä, ettei sillä niin väliä jos nyt vähän nurin mennään! Tästäkin selvittiin kunnialla.

Ja jos muusta elämästäni sanon jotain, niin nythän on koeviikko eli aika rento meininki, kun on pahimmat jo ohi. Kaikki muu aika koulun ohella meneekin sitten tallilla olemiseen tai metsässä kävelemiseen. Ja nyt jotta saisin jonkun kuvan tähänkin kirjoitukseen, liitän jotain täysin aiheeseen kuulumatonta!

Juu tällasta eräänä lauantaina kun tämä tyttö halusi naimisiin... :D



...ja mikä uskomattominta: meikkasin!

-Mari kaikenlaisine suunnitelmineen...

Tämmöistä tällä kertaa!

Ei tässä taas ole mitään tullut bloggaamisesta... Syksy ei ole ollenkaan kiva juttu ja luntakin jo tuli! Pahinta oli syysloman jälkeen joutua luopumaan tallilla nukkumisesta, kun alkoi jo tulla liian kylmä. Keväällä taas pääsen omaan pikku kämppääni asustelemaan! En ole päässyt Nasulla  liki viikkoon ratsastamaan, kun omille pelloille ei pääse ja tiet ovat niin liukkaita. Juoksutin kuitenkin Nasua liinassa ihan muutaman kierroksen tarhassa ja olin positiivisesti yllättynyt! En ole koskaan edes kokeillut juoksuttamista, koska en halua väkisin raipalla usuttaa ponia pois luotani, koska luokse se yleensä tulee. Eilen poni kuitenkin juoksi minua pihassa ihan oma-aloitteisesti karkuun, niin päätin kokeilla miten poni käyttäytyy ympyrällä. Noh, hienosti!

Toissapäivänä päätin viedä hevoset vaihteeksi toiseen tarhaan, kun se missä ne yleensä ovat, oli niin ikävän rosoiseksi jäätynyt, etteivät mustavailkoiset pikkuherrani tupanneet turhia kuljeksimaan. Päästyään toiseen tarhaan Morris laukkasi siellä pitkin poikin ja Nasu ihan kylmän rauhallisesti käveli, mutta purki energiansa pukittelemalla! Siis anteeksi mitä, kuka on tuonut poninsa minun Nasuni tilalle?? Ei se kyllä tuolla lailla pukittele! Morriksen päällekkin se kerran hyppäsi... Oli hauskaa katsella kun vanha herra oikein tanssahteli.
          Sen sijaan illalla... Oli jo pimeää (mutta onneksi kirkas kuutamo!), kun tulin tallille ajatuksena ottaa hevoset sisään. Kävelin kohti tarhaa ja kuulin Nasun tutun hörinän, mutta kun avasin portin, Morris ei kirmannutkaan sieltä etunänessä talliin. Sitten tajusin, että sehän oli jo joskus aikaisemmin rikkonut tämän kyseisen tarhan sivuportin ja nyt siis päässyt vain kävelemään pihalle, koska en ollut ollenkaan muistanut tarkistaa sitä tarhan toista porttia! Siinähän sitten käyt kyselemässä naapureilta onko pikkukaveria näkynyt... Sisko jo ajeli pitkin lähintä tietä katselemassa josko herra olisi sinne eksynyt. Taskulampun valossa näin metsän reunassa muutaman kavion jäljen, jotka sitten kääntyivät pois polulta. Kuuntelin kuinka hieman kauempana asuvan naapurin koira haukkui ja olin juuri aikeissa suunnata askeleeni sinne, kun Morris ilmestyikin pihaan! En ole aikoihin ollut niin iloinen sen näkemisestä...
          Ja mikä olikaan tarinan traagisin kohta? Ei suinkaan se että heppani karkasi ja oli tällä kertaa ihan kunnolla hukassa! Minä fiksuna tyttönä siellä hevosten tarhassa seisoskelin itkemässä, kun eräs henkilö ei tullutkaan meille yöksi, vaikka aluksi niin sovittiin. Asiat tärkeysjärjestyksessä, eller hur? ;)

Ja juu noin niinkuin muuta elämää ajatellen äiti ja iskä ovat vaihteeksi Lontoossa, eli saan kävellä tallimatkan 1-3 kertaa päivässä, riippuen siitä kuinka usein Rane ehtii minua kuljettelemaan. Ehkä vielä joku päivä minäkin innostun lähtemään taas ulkomaille, kun äitikin sitä on jo monesti ehdotellut...

-Mari ja kaikenlaiset otukset

Kai se on se syksy.

Heippa vaan, on ollut vähän ankeaa viime aikoina. Hevostelun ulkopuolella on tapahtunut kaikenlaista, enkä ole tehnyt Nasun kanssa juurikaan mitään mielenkiintoista. Ilman satulaa ratsastellut pelloilla, mutta nyt kun on niin märkää, on pakko mennä teitä pitkin. Yhtenä päivänä tässä vähän aikaa sitten mentiin sellaista metsätietä, mitä kumpikaan ei ollut koskaa niin pitkälle kulkenut ja kyllä oli hauskaa kun Nasu ravasi niin pörheänä!

Kisahoitajanakin olen tainnut pari kertaa olla sitten viime katsauksen ja viikonloppuna olisi luvassa taas sitäkin hommaa. Onneksi ihan tuota pikaa alkaa syysloma ja olen menossa ensimmäistä kertaa elämässäni Horse Showhun! ;)

On kamalan latistava tuo sateinen ulkoilma, mutta siitä huolimatta tykkään kävellä tallille, vaikka kyytikin olisi tarjolla. Toisinaan tekee ihan hyvää kastua läpimäräksi sateessa, edellyttäen tosin että tallituvassa sitten olisi lämmin... Se on kyllä ihan oma kolo ja on ihanaa kun saan taas koko syysloman asua samassa rakennuksessa hevosten kanssa!

Eilen olin muuten Nasulla maastoilemassa ilman satulaa ja pelkällä riimulla. Meni oikein hyvin siihen asti, kunnes Nasu päätti että sen yhden talon ohi hän ei mene. Miljoona kertaa ohitettu se sama talo, mutta nyt ei poni suostunut menemään. Riimulla ei niin kovin hyvää otetta saanut poniin ja seistiinkin siinä keskellä tietä vaikka kuinka ja kauan, kunnes vihdosta viimein suostui herra liikkumaan. Olisin voinut tietenkin tulla alas ja taluttaa, mutta en halunnut Nasun saavan senkään vertaa periksi. Onneksi tästäkin pelottavasta talonohituksesta selvittiin!

Oli kyllä harvinaisen turha teksti tämäkin, ei oikein mitään sisältöä, mutta ajattelin että jotain tänne nyt kirjoitan ettei ainakaan kuolleeksi luulla! Kyllä tämä tästä taas, kun pääsee tietyistä elämänlaatua heikentävistä seikoista eroon... jos pääsee.

-Mari ja syksyisen synkkä olotila

Vihdoinkin jotain tekstiä...

Enpä ole juu kirjoitellut hetkeen. Ei ole ollut valmennuksia, en ole hypännyt ollenkaan eikä ole tullut juuri kuviakaan otettua kun ratsastan yksin. Ilmat ovat olleet pääasiassa hirveitä, mutta kyllä nyt jokunen aurinkoinenkin päivä sekaan mahtuu.

Nasulla olen mennyt pellolla. En ole tehnyt tavoitteellisesti oikein mitään, liikuttanut vaan ponin. Lisäksi välillä pelto on ollut niin märkä, ettei siellä paljon viitsi ratsastaa. Eilen Nina oli ratsastamassa ja itse ihan vaan katselin tällä kertaa. Kyllähän se poni hienosti menee, mutta huomasin katsellessani, että ei sillä nouse jalat ollenkaan pellolla  ravatessa! Olen sen kyllä selästä käsin huomannut, että ravi on tiellä paljon pomppuisempaa kuin pehmeämmällä pohjalla, mutta noin sivusta katsottunakin sen selkeästi huomaa, että poni laahaa tassujaan.

Ponsukalla olen myös mennyt pari kertaa viime katsauksen jälkeen. Ei silläkään ole mitään kummallista tullut tehtyä, pellolla vaan.

Olen myös ollut kisahoitajan hommissa ja sepäs vasta onkin mukavaa sadepäivän duunia... Jos joku ei mahdollisesti ymmärtänyt, niin se oli ironiaa. Mutta säätä lukuun ottamatta se on kyllä oikeasti kivaa hommaa, varsinkin kun saa olla sellaisella huippuratsukolla töissä ;)

Mitäs muuta? No eipä juuri mitään kivaa, kun ulkona on niin hirvittävä ilma ja sitten pitäisi kohta hankkiutua tallille joko kävellen tai pyörällä. Siinä onkin mun pääasialliset kulkumahdollisuuteni keskiviikkoon asti, koska kaikki ajokykyiset perheenjäsenet ovat lentokentällä kohti Saksaa... Hip hei hurraa, ehkä tästä vielä selvitään!

-Mari ja ne ihanat syyssateet...

Haaste!

SÄÄNNÖT

1. Nimeä 5 bloggaajaa

2. Ilmoita heidän nimeemisistä heidän blogissaan

3. Jaa 7 faktaa itsestäsi

4. Kiitä bloggaajaa joka nimesi sinut

5. Lisää Versatile Blogger Award kuva blogipostaukseen
 

 

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

1. Aloitan heti huijaamalla enkä nimeä ketään, minun puolestani tehdä saa kuka haluaa, tulen kyllä lukemaan jos joku tämän tekee ja siitä ilmoittaa :D

2. Skippaan täten tämän kohdan kokonaan.

3. Niin tässä sitten se itse haaste... Tiedä nyt sitten mitä kaikkea uskaltaa itsestään kertoa! Jos tällä kertaa olisi jotain muuta kun heppajuttuja.

-Myönnän, että olen ollut huono bloggaaja, enkä tiedä miksi en ole saanut itseäni niskasta kiinni! Yksi syy on kyllä varmasti ainakin se, että olen ratsastanut niin paljon yksin, ettei ole juurikaan kuvia, eikä kyllä pahemmin kerrottavaakaan...

-Olen lukiossa ja siellä yksi huikeimmista aineistä on fysiikka! Ihan vaan siksi, että opettaja selittää asiat siltä kannalta, että hänen tehtävänsä ei ole kuulemma opettaa vaan hämmentää :D

-Kesää on kamala ikävä, tapahtui niin paljon kaikkea kivaa! Nyt syksyllä onkin ollut toisinaan synkkää koko kesän puolesta, enkä nyt tarkoita pelkästään syyssateita...

-Olen jostain syystä alaknut kuunnella Avenged Sevenfoldia :p Yleensä ei kuulu musiikkimakuuni sellainen, mutta tämä on kyllä niin mahtava bändi, ettei paremmasta väliä. (Kuunnelkaa Dear God <3 font="font">

-Olen niin kova tekstaamaan, että 1000 kappaletta kuussa ei tahdo riittää millään... En soittele oikeastaan ikinä, paitsi äitin puhelimilla :D

-En seuraa mitään ohjelmaa televisiosta nyt kun Täydelliset Naiset loppui. Jos katson telkkaa, niin yleensä katselen jotain elokuvia. En ikinä avaa töllöä ihan vaan sillä ajatuksella, että tulisikohan sieltä nyt jotain mielenkiintoista...

-Jos juuri nyt minulta kysyttäisiin missä haluaisin olla, sanoisin sen paremmin ajattelematta, että tahtoisin heinäpellolle, takaisin päivämääriin 5.-6.7.2012. Niihin päiviin olisi saanut aika pysähtyä.

4. Kiitoskiitoskiitoskiitoskiitoskiitos Ansku! Blogini kyllä kaipasi kipeästi jotain mistä kirjoittaa ja haasteisiin on aina kiva vastata! ;)

5. En ymmärrä tätä viimeistä kohtaa :D


-Mari, joka muuten pääsee taas tänään kisahoitajan hommiin!



 

Anteeksi!

Nyt kyllä oikein hävettää kuinka huono bloggaaja olen ollutkaan... Vähän menee kyllä senkin piikkiin, että pääsen joka päivä koulusta vasta puoli 4 ja sitten kun vielä tekee läksyt, ratsastaa, hoitaa kaikki muut hevoshommat ja vielä vähän elää muutakin elämää, niin en ole juurikaan ehtinyt koneella istua. Mutta ei se nyt ole mikään pätevä syy... Ihmettelen, ettei blogini katsojaluvut ole olleet siitä huolimatta täysin nollassa!

En tasan tarkalleen muista mitä kaikkea olen hevosten kanssa hommaillut, mutta ainakin ollut Saran kisahoitajana ja mukana MP:llä ja olen ratsastanut myös Ponsukalla ja tietysti Nasulla! Ponsukalla olikin hauska mennä vaihteeksi ja kokeilla uutta länkkäriä. Anun kanssa lähdettiin sellaiselle metsätielle, jonka päässä on kääntöpaikka ja sillä ympyrällä saa mennä Ponsukalla niin kovaa kuin neiti itse haluaa! Se on kyllä mahtavaa, itse täytyy vain huolehtia kyydissä pysymisestä.

Nasun kanssa olemme alkaneet käyttää sellaista oikein hyvin kentäksi sopivaa peltoa, minne toiset käyttäjät ovat merkinneet keiloilla suunnilleen kentän kokoisen alueen. Ja jos ei jaksa niinkään tehdä mitään järkevää, niin voi vaan laulattaa ponia pellon reunoja pitkin ja mennä pitkiä suoria. Ollaan neljä kertaa tuolla pellolla nyt käyty ja kerran olen jopa mennyt satulan kanssa :P Ilman satulaa vaan tuntuvat nuo pohkeet sopivan paremmin paikoilleen. Ollaan nyt Nasun kanssa reenattu mm. laukannostoja paikaltaan ja tänään oli melkolailla ravipainotteinen ohjelma. Eräänä päivänä putosivat taas suitset kesken maastolenkin ja otin ne vaan syliin ja jatkettiin matkaa. Olin silloin jo niin lähellä tallia ja ihan vaan loppukäyntejä menin, että hyvin toimi poni taas ilman suitsiakin :D Ja piti muuten ottaa valokuviakin kun istuskelin tien päällä Nasun selässä väärin päin, mutta en vaivautunut kaivamaan kännykkää taskusta...

Niimpä. Vastoin kaikkia periaatteitani otin käyttöön uuden kännykän. Nyt ei ole sitten enää se 2007 vuoden Nokia 2626 vaan nyt on joku ihme HTC... Tämä siis tarkoittaa käytännössä sitä, että tulossa on mahdollisesti enemmän kuvamateriaalia, kun on kamerapuhelin käytettävissä :D Ja haluan nyt vielä mainita, että en olisi vaihtanut kännykkää, jos vanha ja rakas puhelimeni ei olisi joutunut veden varaan tässä eräänä päivänä kun minut kiskottiin vaatteet päällä lampeen...

Taas näitä kesän 2011 kuvia, mutta kun en kyllästy näihin ikinä! :D

-Mari ja kauan pelätty syksy

Kuvia kuvia kuvia leiriltä ja vähän muutakin

No niin nyt sitten tuleekin materiaalia vaellusleiriltä! Sain nimittäin kuvat Venlalta, kiitos niistä (: Ratsastin kyllä muillakin hevosilla, mutta tässä nyt on kuvia ainoastaan Viivistä.

Aloitetaan nyt tällaisella hyvällä kuvalla! Siinä on siis hoitoheppani Viivi ja minä.

Tilannekuva: harjaus

Tilannekuva: suitset päähän!

Tilannekuva: selkään nousu ja hevonen näyttää kaatuvan :D

Kaikessa tyylikkyydessäni lähdössa vaellukselle! :D

Juu kiinnittäkää huomio hanskoihin, jotka olivat siis melkein ehjät! :D Kiitos lainasta <3 td="td">

Viivi todellakin osaa poseerata :D

Viimeisen päivän uittoreissulta! Oli kyllä mahtavaa

Sitten vielä jotain lähipäivistä. Nasulla on ollut aika rentoa loppukesän viettoa nyt, kun Sarakin on ollut Ahvenanmaalla eikä olen päässyt tunteja pitämään. Olen ratsastellut mm. pellolla ilman satulaa. Ihanat pikkuystäväni Veera ja Maiju olivat rohkeita alavutelaisia ja löysivät tiensä käpykylästä käpykylään vain kännykän navigaattori turvanaan :D Heidän kanssaan palloilin siis lauantaista sunnuntaihin, nukuttiin tallituvassa ja hoidettiin hevosia. Saatettiin ehkä käydä myös K-kaupassa ja sen sellaista hauskaa... :D

-Mari kaikkine tekemisineen

Lyhyesti kaikkea.

Hei vaan, aika on mennyt taas vaikka mitä väsäillessä. Nykyään olen ottanut tavakseni kävellä tallille ja siinä samalla kudon sukkaa, joten matka kestää aina normaalia kauemmin ja saan osakseni jos minkälaisia katseita! :D

Olen tässä viimepäivinä ollut paljon Anulla ja ollaan mm. ajettu Kerttua pellolla. Ponsulla en ole päässyt menemään, kun se ei ole ollut kotosalla. Nasulla olen toisinaan ollut pellolla ratsastamassa ja välillä vienyt ponin ihan vaan syömään sinne. Toissapäivänä hyppäsin innareita ja meni kyllä tosi kivasti! Mitä nyt pari kertaa meni poni esteen ohi ja aina silloin tällöin meinasti livistää ympyrältä ulos. Jotenkin nuo Nasun jutut vaan on oppinut ennalta arvaamaan ja niihin osaa varautua. Kuvamateriaalia ei tietenkään ole, kun olin matkassa yksin, mutta tässä nyt jotein aiempaa settiä.

Nasu parhaimmillaan! :D

-Mari ja liian nopeasti loppuva kesä

Vaellusleiri!

Hei kaikille piiiiiitkän tauon jälkeen! Olin nimittäin Kokkomäen tallilla vaellusleirillä 22.-27.7.2012 ja oli tosi kivaa! Kuvia kyllä otettiin paljon, mutta itselläni ei tietenkään ollut kameraa mukana, kuten ei yleensäkään missään. Kerron nyt kuitenkin pääpiirteittäin miten leiri meni.

Sunnutai ei varsinaisesti ollut vielä leiripäivä ja aamupäivä alkoikin pikkuserkun rippijuhlissa. Serkkuni Tanja piirsi sellaisella piirtoalustalla(?) minusta kuvan taikaponin selässä ja olin aivan otettu! Tässä se nyt on näytillä kaikille.

Mutta juu siis sitten ystävieni Ninan ja Venlan kanssa suunnattiin Kokkomäen tallille ja ensimmäinen ilta meni tutustuessa muihin leiriläisiin ja sitä rataa.

Maanantaina oli ensimmäisen vaelluksen aika! Sain hoitohevosekseni Viivin, joka oli siis suomenhevonen, kuten kaikki muutkin hevoset kyseisellä tallilla, lukuunottamatta muutamaa lämminveristä ravuria. Ensimmäinen vaellus kesti alle 2 tuntia, eikä ollenkaan laukattu, kun ohjaaja vasta vähän tarkkaili, että osataanko me ollenkaan ratsastaa :D Noilla maastolenkeillä jokaisen askellajin tahti oli kova ja siksi matkustelu olikin hauskaa.

Tiistaina ei ratsastettu ollenkaan päivällä vaan lähdettiin vasta iltapalan jälkeen matkaan, joskus 11 maissa. Menin tammalla nimeltä Harmiton. Tälläkin lenkillä mentiin vain käyntiä ja ravia, johtuen pimenneestä illasta. Vaelsimme Rahikkalaan, missä oli hevosille laidun ja itse majoituimme aittaan. Matka hevosilla Kokkomäestä Rahikkalaan kesti suunnilleen pari tuntia.

Keskiviikkona kävimme parilla pikku muistomerkillä ja palasimme sitten samaa reittiä takaisin, mistä yöllä oltiin tultukin. Sain ratsukseni Pinolan. Kun sitten tuli se kauan odotettu komento nostaa laukka, ei mennyt aikaakaan, kun jo jollekin jonossa ilmeni ongelmia, eikä sitten kukaan saanut jatkaa ravia kovemmalla tempolla. Silloin kyllä harmitti, mutta onneksi luvassa oli jotain hauskaa!

Torstaina meidät sitten jaettiin kahteen ryhmään: niihin jotka todella osaavat ja haluavat laulattaa hevosilla täyttä kiitolaukkaa ja niihin, jotka eivät kyseiseen uskaltaneet ryhtyä. Itse kuuluin ensin mainittuihin. Lähdimme nimittäin sellaiselle maastolenkille, missä oli yksi erillinen 1,5 km pitkä pätkä varattu täydelle nelille! Sain tälle vaellukselle tamman nimeltä Edit ja sillä oli kyllä varmaan koko tallin tasaisimmat askellajit! Kun pääsimme laukkapätkän alkuun, tuli ohjaajalta komento "osasto ympäri" ja silloin jokaisen piti kääntää oma hevosensa 180 astetta ympäri ja laukkaamaan lähdettiin vuorotellen niin, että piti laskea kymmeneen edellisen ratsukon lähdettyä, kääntää sitten hevosensa ja painaa perään. Hienoa oli, kun hevoset tiesivät itse mitä tekivät ja meille sanottiin, että ainoa asia mistä huolehtia, on se että pysyy kyydissä. Sen laukan aikana ei hevosille nimittäin voinut yhtään mitään, koska ne jouksivat juuri niin kovaa kuin jaloistaan pääsivät. Tunne oli jotain aivan mahtavaa! En koskaan kotona viitsi Nasua niin kovasti laukkoottaa, mutta nämä hevoset selvästi nauttivat vauhdista.

Perjantaina menin jälleen hoitopollellani ja vuorossa oli uittoreissu. Onneksi sattui olemaan lämmin päivä ja hevoset menivät mielelläänveteen (ainakin useimmat...). Saimme itsekin uida ja siihen päivään oli leiri mukava lopettaa ja jäi hyvät muistot kaikesta (:

Valitettavasti minulla ei vielä ole mitään kuvia laittaa tähän sekaan, mutta voin sitten tehdä sellaisen pelkkiä kuvia sisältävän viestin tässä sitten kun kuvia sähköpostiini saapuu.

-Leiriltä palannut Mari

Esteitä ja vähän muutakin

Heippa! Nyt on ollut ajatus vähän hukassa, enkä ole taas hetkeen kirjoittanut. Mutta nyt sitten taas! Eilisestä nyt ensin. Sara piti estevalmennuksen pellolla, kun sinne oli muutama heinäpaali ja "puomi" ihan vartavasten raahattu. Sattuneesta syystä en saa lisättyä hyppyvideota, mutta eipä me mitään mielettömän kummallista tehtykään. Aluksi kokeiltiin pohkeenväistöäkin ja sitten siirryttiin hyppäämään. Verryttelin aluksi ihan yksittäisellä pikkuesteellä ja sitten menin kahden esteen sarjaa, väliin mahtui yksi askel. Lopuksi menin vielä yksittäistä pystyä vähän korkeampana. Nasu meni todella hienosti, itsestäni en tiedä, kun en koskaan sitä videotakaan nähnyt... Kerran poni meni esteen ohi, mutta se oli kyllä ihan ratsastajan syytä. Paluumatkalla tallille Sara sai istua Nasun kyydissä.

Ei ole samalta ratsastuskerralta, mutta saa luvan kelvata :D

Sitten myöhemmin samana päivänä menin vielä Saran kanssa MP:lle ja sain mennä Ollella sekä alku- että loppuverkat! Aluksi olin ihan järkyttynyt, kun alla ei ollutkaan Nasu, mutta Ollekin oli kyllä aivan mahtava! Ja koulupenkillä oli kiva ratsastaa. Pohkeenväistökin sujui ainakin paremmin kuin Nasun kanssa :D Heppa tuntui kamalan isolta (huikeat 165 cm!! :D), mutta laukkakin oli kuitenkin ihan näppärä, eikä mikään hirveän kokoinen pyöritys. Viimeksi olen laukannut Ollella joskus viime syksynä ja tunnen kyllä kehittyneeni aika hurjasti tämän vajaan vuoden aikana! :D Kuvia mahdollisesti tulee sitten kun Sara saa aikaiseksi (jos saa...).

Tänään Nina tuli kylään ja lähdettiin maastoon. En ratsastanut itse ollenkaan, menin edellä jalan. Kovaa sain kyllä juosta, kun otettiin yksi laukkapätkä...

-Mari, joka on kovin tytyyväinen poniinsa

Uusi satula!

Mahtavaa, nyt on Nasulle sitten hyvä satula! Ensin meille tuli tallille asiansa osaava henkilö sovittamaan ja seuraavana päivänä hain satulan Hämeenlinnasta Valjaskolmiosta. Kyseessä nyt on Kiefferin estepainotteinen yleissatula, johon olen todella tyytyväinen! Testasin satulan tietenkin sänkipellolla. Esteistunta on kyllä huomattavasti helpompaa tässä penkissä, kuin koulusatulassa.

Satula haettiin siis eilen (lauantai) ja tänään olin pikku maastolenkillä. Yksi ehdottomasti parhaimmista puolista oman tallin ja ponin omistamisessa on, että ratsastamaan voi lähteä juuri silloin kun itse huvittaa. Tänään meni kyllä hieman oletettua myöhemmäksi ja olinkin kotona vasta vähän ennen kello 12, koska menin tallille hölkäten ja palasin kävellen, koska mukanani olikin yllättäen naapurilta saatu rasiallinen mansikoita. Lenkistä ei ole varmaan muuta huomioitavaa kuin se, että Nasu ei oikein kunnolla reagoinut pohkeeseen. Valitettavasti ei ollut raippaa mukana, millä olisi voinut vähän herätellä. Tahmeus johtui varmaan satulasta, koska Nasu on kyllä paljon herkempi ilman, jolloin pohkeet ovat suoraa kosketuksissa kylkiin. Tässä vielä vähän kuvaa tämänpäiväisestä.

Miksi Nasulta vilkkuu aina valkuaiset??

Valitan että satulahuopa on noin takana!

-Mari ja vihdoinkin sopiva satula

Heinätöitä ja sänkipellon hyödyntämistä!

Nyt täytyy sanoa, että en yksinkertaisesti ole ehtinyt mitään kirjoittaa, vaikka mieli on tehnyt. Luin juuri neljän päivän päivitykset muitten blogeista ja siinäkin jo meni tovi... Viimeisimmän kertomukseni jälkeen olen otsikon mukaisesti ollut heinätöissä! Muutamat tutut ovatkin päivitelleet, että miten joku voi tykätä moisesta touhusta, mutta itse suorastaan tuppauduin Anun avuksi paaleja järjestelemään. Tunnen olevani niin maalainen :D

Heinäkuorman kuningas!

Ponsukalla yritin tässä eräänä päivänä ratsastaa, mutta siitä ei tullut yhtään mitään. Aluksi piti mennä liinassa tallin pihassa, mutta hevonen päätti olla liikkumatta askeltakaan. Aluksi meni ihan kivasti käyntiä ja raviakin, mutta sitten tuli täydellinen stoppi. Tiedä sitten mikä oli, kun ei mikään tehonnut! Oli outoa antaa Ponsulle ihan tosissaan pohkeita, kun normaalisti ei juurikaan tarvitse... Ajateltiin sitten, että kokeillaan lähteä maastoon, kun siellä Ponsukka on usein vauhdikas. En juuri pihaa pitemmälle päässyt, kun taas seistiin paikallaan. Sain hepan sitten väännettyä pellolle, missä lähti täysin lapasesta. Ilmeisesti paarmoja juoksi karkuun tai jotain, mutta siitä ratsastuksesta ei nauttinut kukaan. Päädytiin laittamaan Ponsukka talliin varjoon ja paarmoilta suojaan.

Sitten olikin niitä heinähommia, joiden jälkeen oli hyvää tasaista sänkeä ratsastettavaksi! Nasulla ratsastin sitten illalla pellolle ja ihan muutamat laukat vaan otin siellä. On suorastaan valitettavaa, ettei Nasu koskaan oikein kunnolla spurttaile pellolla. Kyllä siitä tietyissä tilanteissa vauhtia lähtee, mutta kun tuolla tavoin yksin vaan ratsastelin sillä pellossa, niin laukka pysyi todella rauhallisena. Olin kuitenkin ihan tyytyväinen, kun oltiin melkein koko ajan yksimielisiä suunasta. Välillä Nasu kyllä suuntasi lapa edellä Anun tallia kohden, kun siellä on lauma tammoja kavereina :D

Heinätöitä oli lisää seuraavana päivänä ja viikonloppuna olin Saran kisahoitajana Ypäjällä sekä lauantaina että sunnuntaina. Sara varmaan itse blogissaan kertoo sitten lisää, jos haluaa. Sara oli myös kanssani tallilla yötä ja maanantaiaamuna oltiin taas sänkkärillä. Omasta mielestäni Nasu meni tosi kivasti, Sara saattoi olla eri mieltä, kun ratsasti Nasulla taas pitkän tauon jälkeen... Nasulla on mulla vaan taitaa olla ihan oma tyyli lukea toisiamme, koska sen kyllä huomaa, että ratsastan Nasua aina ihan eri tavalla kuin muita hevosia. Nasu vaan on niin rento :D

Eilen olin vaihteeksi Anulla Nasun kanssa ja sinne tuli eräs Anun tuttu kokeilemaan Nasulle satulaa. Hintaluokka oli vähän turhan korkea minun makuuni, mutta ehkä halvempi vaihtoehti löytyy! Sovituksen jälkeen valjastettiin Nasu Ponsukan kilpakärryjen eteen ja ei kun pellolle ajamaan. Oli kyllä hauskaa, kun se ajoasento on niin mielenkiintoinen... :D Onneksi pelto oli niin tasainen, koska tuon sortin kärryissä kun ei ole minkäänlaisia jousia. Tuntui kuin olisi mennyt harjoitusravia!

Siinä mulla raviponi! ;D

Tänään olin taas sänkipellolla (kylläpä sitä nyt kulutetaan!) ja ratsastin Nasua ihan hyvän aikaa. Kävelin ensin teiosuuden pellolle taluttaen Nasua, joka pysähteli vähän väliä ötököitä huitomaan. Pellolla oli onneksi tuulisempaa ja tuli pari sadepisaraakin, joten hyönteiset eivät juurikaan haitanneet menoa. Nasu meni kyllä tosi kivasti ja harmittaa, ettei ollut ketään kuvaamassa. Ja kertomassa menenkö oikeaa vai väärää laukkaa... Lopuksi oltiin kyllä molemmat ihan hikisiä ja valmiita kävelemään kotiin. Nasu pääsi tallilla pesulle ja sitten pihattoon päikkäreille!

Illalla oli tänään sitten vielä ravit ja siellä takaportilla keikuin availemassa ja sulkemassa kulkureittiä. Tuolla raveissa tulee kyllä aina sellainen tuntu, että haluaisi oman pienen ponikokoisen lämminverisen. Katsoo nyt jos jonain päivänä toteuttaisi tämän suunnitelman ;)

-Mari, sänkipellon suurkuluttaja

Uittorannan etsintää ja liinatunti Nasulla

Hellou! Kuten otsikosta voi huomata, olen etsinyt lähimailta uittorantaa, mutta tuloksetta. Siis olen talutellut Nasua ihan näitä kilometrin säätellä olevia vesistöjä silmällä pitäen ja löysin yhden potentiaalisen rannan, mutta tie sinne on niin huono, etten pääse sinne hevosen kanssa. Täytyy nyt katsoa, jos saisi aikaiseksi noihin omiin lampiin jonkinlaisen rampin, kun muutoin ovat niin jyrkkäreunaisia... Pilvi oli vaihteeksi meillä ja mukana rannan etsinnässä ja nappasi Nasusta ja minusta pari kuvaa, kun Nasulla oli riimu ja naru kerrankin samaa paria :D

Huomatkaa saappaat :D

Tänään sitten piti rakkaan isosiskoni kanssa lähteä aamupäivällä maastoon köpöttelemään, mutta päätettiinkin olla lähtemättä, joten otin sitten yhteyttä valmentajaani ja sovittiin, että pidetään tunti kentällä. Siinä matkalla pysähdyttiin Nasun kanssa kotiin ja poni sai syödä pihassa. Siitä sitten raahauduttiin kentälle asti, kun aika koitti. Samalle kentälle tuli myös naapuri puoliverisensä kanssa ja meidän ratsut tuli hyvin juttuun. Ehditiin pieni hetki mennä kentällä, kun sinne tulikin leiriläisiä tunnille! Ei auttanut muu kuin mennä maneesiin. Onneksi se ei ihan niin pahasti pölynnyt kun mitä kuvittelin. Otin siellä sitten jo raveja ja armas valmentajani Sara tuli omia aikojaan :D Saatiin kohta olla koko maneesin leveydeltä, kun toinen ratsukko lähti.

Viime kerralla ei vasen laukka oikein luistanut, joten otin sitten tälle päivälle liinan mukaan! Hyvin se Nasu laukkasi molempiin suuntiin, mutta ongelma on ilmeisesti minussa, koska Nasu nosti niin mielellään koko ajan vastalaukkaa... Kuitenkin olen tosi tyytyväinen tämän päivän tuntiin! Sara otti taas joitakin kuvia lähinnä loppuajan pelleilystä ja niitä lisäilen tänne sitten myöhemmin :D

Sara oli fiksuna tyttönä ottanut kaikki ratsastuskamansa mukaan, joten sai sitten majailla meillä ennen kuin lähti Ollea ratsastamaan. Pelattiin Tallimestaria, maailman parasta lautapeliä! Lisäksi leivottiin miksobrownieseja :D Kun Sara lähti, taluttelin Nasun tallille ja oleskelinkin sitten siellä koko illan. Oli ihan kamala tilanne, kun pesin Nasun enkä ollenkaan tajunnut, että sehän menee heti peltoon piehtaroimaan! Ongelma ei ollut se, että poni sotkee itsensä. Ongelma oli siinä, että pelto on naapureitten käytössä ja Nasu meni sinne survomaan! Ja paniikki meinasi iskea viimeistään siinä, kun Nasu-parka jäi selälleen vakojen väliin, eikä meinannut päästä ylös! Oli kuitenkin niin fiksu poni, ettei itse mennyt paniikkiin, vaan makasi paikallaan niin kauan, että rauhoittui ja ponkaisi sitten pystyyn. Ei tarvinnut soittaa palokuntaa!

Ja tässä Pilvin nappaama kuva siitä kuuluisasta Morriksen iltaruuan syömisestä! Videota ei ehditty ottaa, mutta
poika siis aina kuopii ja piehtaroi syömisen lomassa... Ja polvet ovat päässeet kuvaan :D

Ja pakko vielä kertoa tämän päiväisestä herkästä ketkestäni Nasun kanssa. Pojat olivat jo iltaruokansa syöneet, kun oleilin niiten kanssa pihatossa. Nasu tuli haistelemaan ja maistelemaan ja nuhjaamaan ja lopulta huomasin istuvani turpeen keskellä ja Nasu vaan hamusi naamaa! Oli se vaan niin suloinen. Morris käytti tilaisuuden hyväkseen ja nappasi hampaisiinsa Nasun tyhjän ruokakupin. Siinä se poika sitten onnellisena piehtaroi muovikulhon kanssa niin kuin se olisi ollut suurempikin aarre. Kyllä sitä osaa eläin olla pienestä onnellinen.

-Mari, täysipäiväinen hevosenhoitaja

Vihdoin esteitä! + Taas haaste

Heippa hei! Eilisestä aluksi sen verran, että olin taas vaihteeksi Helsingissä ja sain kännykkäni takaisin! Ei mua oltu edes hirveesti kaivattu... Sitten kun sieltä äidin kanssa palattiin, iski äidille ahdistus, kun olis pitäny leikata ruoho. Olin nukkunu koko matkan ja vähän tokkurassa sain kuningasidean, että meillähän on kaks ruohonleikkuria tallilla! Eikä ne edes kuluta bensaa. Haettiin siis ensin aitaustarvikkeet, tehtiin laidun meidän pihaan ja sitten uudestaan tallille hakeen hevoset. Talutettiin ne tänne ja Morriskin jakso yllättävän hyvin keskittyä suunnilleen kahden kilometrin mittaiseen koitokseen! :D

Pääseekö tästä enää paremmaksi?

Pojat viettivät yönsä meidän pihassa ja oli kyllä vähän jännää, kun ei ollut sähköjä langoissa ja Morris aina välillä testailee niitä... Kyllä ne kuitenkin yönsä olivat kiltisti aitojen sisäpuolella!
          Tänään oli sitten hyvä lähteä kentälle ratsastamaan, kun oli lyhyt matka. Jostain syystä en saanut yhteyttä valmentajani puhelimeen, mutta onneks rakas ystäväni Nina pääsi kameransa kanssa paikalle! Pahoitteluni vielä hänelle, että joutui katselemaan ja kuuntelemaan menoani... Otettiin nimittäin pitkästä aikaa vähän esteitä ja tietenkin ilman satulaa. Ihan matalia hypättiin, kahden esteen sarjaa ja kolmen esteen innaria. Putosin kolme kertaa ja kerran jouduin pudottautumaan kun lensin kaulalle. Ensi kerralla kyllä harjoitellaan pelkkää vasenta laukkaa ja siinä pysymistä! Nousi nimittäin koko ajan oikea laukka ja jos sitten sainkin vasemman aikaiseksi, niin viimeistään sarjan B-osalla se vaihtui oikeaan. Muuten meni ihan kohtuuhyvin :P Kuvat saan Ninalta sitten myöhemmin.

Toteutus olisi voinut olla parempi, mutta kuvan idea on, että siinä näkyy kaikki meidän
mustavalkoiset eläimet :D

Ja sitten vielä hehkutan, että sain vihdoin aikaiseksi sopivan kokoisen bannerin! Valitettavasti kuvien laatu kärsi käsittelyssäni, mutta kyllä mä vielä alan oppia tätä hommaa ja teen jonain päivänä oikein hienon! :D

Haaste:

En vieläkään tee ohjeiden mukaan, eli en haasta ketään, mutta vastaan kuitenkin itse, kun kerran hasteen sain. Kiitos siitä Anskulle! (:

1. Mikä on ratsastustasosi?
-Täysiverinen puskaratsastaja! :D

2. Kuka on paras kaverisi?
-En pistä kavereita paremmuusjärjestykseen, mutta hevoset kuuluvat kärkiryhmään

3. Odotatko jo koulua?
-En niinkään itse koulua, mutta koulutarvikkeisen ostoa kyllä!

4. Mikä hevosissa on parasta?
-Ne ovat eläviä olentoja ja näyttävät tunteensa

5. Millä tallilla käyt?
-Pääasiassa ihan omalla tallilla

6. Ihanin hevoskokemuksesi?
-Nyt on kyllä paha. Jos ripari on yksi kokemus niin se on kyllä aika vahvoilla. Mutta Nasun kanssa on myös ollut paljon hienoja hetkiä! Esimerkiksi aprillipäivänä oli todella hauskaa!

7. Kamalin hevoskokemuksesi?
-Varmasti joku niin epäonnistunut ratsastus, etten ole voinut kuin itkeä...

8. Kuka on "Elämäsi Hevonen"?
-Nasu!

9. Kuinka usein ratsastat?
-Suunnilleen varmaan 4 tai 5 kertaa viikossa, mutta joka päivä teen jotain hevosten kanssa

10. Oletko ollut ratsastusleirillä? Montako kertaa?
-Olen ollut kahdesti ja heinäkuussa tulee kolmas kerta!

11. Kuinka kauan olet ratsastanut?
-Reilut kaksi vuotta

-Maakosketusta ottanut Mari

Pellossa

Heipä hei. Menin tänään Nasulle pellossa ilman satulaa - kuinkas muuten... Morris sai olla narussa pellon laidassa syömässä, kun Nasu teki töitä. Äiti oli mukana ja tarkoitus oli kokeilla olla liinassa, mutta jotenkin homma kariutui ennen kuin oli alkanutkaan ja menin sitten ihan irrallani. Ihan mukavasti meni, mutta aina muutama erimielisyys tuli suunnan suhteen. En kuitenkaan pudonnut kertaakaan, eikä Nasu sentään pellolta karkaamaan päässyt. En mennyt mitenkään rankasti, enkä kovia kauaa. Isosiskoni tuli myös paikalle ja otti muutaman kuvan ja pienen videon pätkän, mutta niitä en valitettavasti tähän nyt saa, kun ilmeni ongelmia kuvien siirtämisessä puhelimesta koneelle. Noh, laitan loppuun kuvan, jonka Nina otti juhannusratsastuksen aikana.
           Pyöriteltiin sitten Morrista vähän liinassa. Kyllä se poika vielä homman oppii, vaikka ei oikein tahdo ympyrää mennäkään. Tulee joko syliin tai puskee ulos. Juoksentelin Morskan kanssa pellossa muutenkin ja yritin saada sen kävelemään vesilätäkköön. Tuli elävästi eilinen Olle mieleen, kun ei poni oikein tahtonut liikkua... Jätin homman aika äkkiä, en pakottanut pikku Turskaa. Joku päivä täytyy ottaa ihan asiaksi se veteen meneminen. Morris ei koskaan anna ilman taistelua kastella itseään tai edes suihkuttaa ötökkämyrkkyä! Totutus on työn alla...



Elmäni suurin rakkaus <3

-Mari, jonka Morris kampitti tänään...

Maastoilua ja Ollea

Moikka! Helsingissä meni ihan kivasti, Pilvin kanssa nukuttiin vaan aika ahtaasti... No joo ei siitä sen enempää! Jätin onnistuneesti kännykkäni veneeseemme ja saan sen vasta perjantaina, kun menen seuraavan kerran. Tultiin siis eilen (tiistai) pois jo aika ajoissa, eli ehdin hyvinkin touhuta hevosten kanssa. Koska tänään piti olla estetunti, päätin ihan vaan talutella Nasua pienen lenkin. Nasu ravasi niin innoissaan, että teki kyllä mieli mennä selkään! Nousipa kerran laukkakin ihan oma-aloitteisesti, luultavasti ötököitten ansiosta. Sitten Nasu sai vapaana syödä ja itse lueskelin kirjaa nurmikolla.

Tänään lähdinkin aamulla kaupunkiin, joten en olisi ehtinyt sopivaan aikaan kentälle. Sarakin vielä nukkui, kun soitin ettei pidetäkään tänään tuntia. Tultuani kotiin ajattelin, että Nasu saisi pitää tänään taas lomaa, mutta sitten iski innostus ja ajattelin, etta Nasulla olisi tänään pitänyt olla astetta rankempaa treeniä, eikä mitään vapaata! No, rankkaa treeniä ei tullut, mutta ratsastustra kuitenkin. Lähdin ilman satulaa ja paljain jaloin maastoon. Fiksuna tyttönä laitoin jalkaani ratsastushousut, jotka aikaisemmin ovat olleet farkut, mutta itse hieman entrailin niitä. En tullut silloin ajatelleeksi, että kangas, jonka valitsin paikkojen kohdalle, on vähän turhan liukas... Kun hyppäsin Nasun selkään, tunsin olevani pala margariinia kuumalla pannulla :D Ensimmäisen naapurin kohdalla roikuin jo kaulalla, kun poni vähän sätkähti. Sitten putosivat suitset ja poni seisoi kiltisti paikallaan, kun tulin alas ja laitoin ne uudelleen päähän.
          Päämääräni oli pelto, jossa pääsin sitten menemään vähän kovempaa. Kyllähän tielläkin laukata voi, mutta Nasu ei osaa pysyä sillä raiteella, mille sen asetan. Poni vänkää joko keskelle tietä kovalle pohjalle tai ihan reunaan liian lähelle ojaa. Pellolla Nasu meni aika kivasti, en mennyt kovin kauaa, kun  tuli jo melkein kiire ratsastaa takaisin tallille, että ehdin Saran mukaan MP:lle. Paluumatkalla alkoi myös mukavasti sataa...

Sitten olin tosiaan siellä MP:llä ja aluksi laittelin Saralle esteitä ja jouduin todistamaan ratsun ja ratsastajan henkistä taistoa vesiesteen äärellä. Ehkä Sara valaisee enemmän omassa blogissaan... Menin Ollella loppuravit ja -käynnit sillä välin, kun Sara valmisteli toista hevosta. Sain vielä putsailla Ollen kamat ja sekös vei aikaa, kun olen niin hidas tuon sortin hommissa... :D Mutta muuten oli kyllä kivaa!

-Mari maalla ja kilpatallilla

Maastoilua ja sadetta

Jelou! Tänään poljin aamulla tallille, koska en eilen jäänytkään sinne nukkumaan. Ilma oli sateinen ja harmaa. Pollet sai syödä aamuheinänsä, minkä jälkeen lähdin ratsastamaan UPM:n lenkkiä ilman satulaa. Otti kyllä aivoon se tie siellä metsässä, kun se on suurimmalta osin niin terävää kiveä, ettei voinut mennä kuin käyntiä. Mutta onneksi maantie oli pehmeänä sateella! Siinä pääsi sitten kunnolla ravaamaan ja laukkaamaan. Nasu ei ollut kaikista innokkaimmillaan tänään, mutta yhteistyö sujui kuitenkin hyvin. Oli kummallista, että vaikka koko lenkin ajan tuli kevyttä vesisadetta taivaasta, en silti ollut märkä kun palasin tallille. Nasulle laitoin sadeloimen, joka puetaan sille todella harvoin...

Olen katsellut nyt paljon erilaisia heppavideoita Youtubesta, niin suomalaisia kuin ulkomaalaisiakin ja innostuin sitten tekemään Nasusta oman pikku filmin! En julkaissut sitä vielä mihinkään, koska aion ensin vähän vielä muokkailla sitä Ninan kanssa, mutta jonain päivänä se tulee kyllä tänne blogiin nähtäväksi. En ole kyllä todellakaan mikään tekniikan ihmelapsi ja video on hieman tönkkö vielä, mutta eiköhän siitä ihan hyvä tule! ;)

© Nina

 Niin ja sellanen ilmotusluontonen asia, että lähden huomenna aamulla Helsinkiin, eikä varmaan pariin päivään tule mitään ratsastusjuttuja.

-Mari ja sadepäivä

Juhannusratsastus

Saatiin eilen Ninan kanssa kuningasidea ja tänään sitten toteutettiin se! Nina siis tuli meille eilen illalla ja nukuttiin tallituvassa. Herätyskello soi aamulla 04:30 ja siitä sitten vaan ratsastamaan! Ulkona oli huimasti 6 astetta lämmintä, kun aurinko ei ollu vielä niin korkeella... Nasu sai syödä ruohoo harjausten ja varustusten ajan ja Nina väsäs seppeleen. Kuvat sitten kertovatkin tästä eteenpäin!

Illalla pihattoa siivotessa.

Kerran Morris sai kottikärryt nurinkin.

Molemmilla kyllä sen mukaiset ilmeet että kello on melkein 6 aamulla... :D



Harjasta kiinni ja menoksi.

Suitset on jo heivattu pusikkoon.

Voisiko elämä enää olla valoisampaa?

Sen verran täytyy kyllä valottaa kulissien takaista elämää, että putosin kerran, kun Nasu hieman päätti karata pellolta. Ja tunto lähti varpaista ja jalkapohjista, kun nuo kasteiset aivan jäätävän kylmät kasvit olivat koko ajan jaloissa... Tuli otettua pari videon pätkääkin ja ne lisätään sitten, kun saan Ninan kanssa aikaiseksi sellaisen oikein kunnon videon, missä on musiikit ja kaikki.

Aivan mahtavaa ja aurinkoista juhannusta kaikille!

-Mari, joka sai toteuttaa itseään

Viikon isostelu takana! + Haaste

Joo o, piti kirjoittaa vielä ennen lähtöä jotakin, mutta se sitten jäi. Olin siis viikon riparilla isosena ja oli kyllä huisin hauskaa! Iltaohjelmien pitäminen oli kyllä aivan mahtavaa, kun sai kunnolla heittäytyä rooleihin. Säät oli hyvät ja kävin joka päivä uimassa. Leiriläiset oli kivoja ja vetäjä-isostiimi aivan huippu! Lähdin leirille vähän ennakkoluuloisena, mutta pian sen huomasi, että tämänlainen  työ on juuri sopivaa minulle... :D Konfirmaariota odotellessa!

Tänään tulin siis kotiin ja pakko oli päästä ratsastamaan! Nasulla taisi olla lomaa koko viikko, joten energia näkyi ylimääräisenä säikähtelynä. Menin maastossa ilman satulaa ja Nasu päätti mennä katsomaan Kerttua, joten sieltä sitten löysin itseni. Anu sattui olemaan juuri ulkona Ponsukkaa hoitamassa, joten Nasu sai hetken laidunnella, kun hengailin siellä sitten muuten vaan. Odotan innolla, että pääsen kokeilemaan Ponsun uutta satulaa!
          Paluumatkalla tunsin jotenkin kasvaneeni kiinni Nasuun. En pudonnut kertaakaan, vaikka poni säikkyi, eikä tasapaino pettänyt silloinkaan, kun heti laukannoston jälkeen ohjat olivat yhdessä kädessä aivan löysällä, istunta aivan takakeno ja pohkeet puoli metriä irti kyljistä. Silti sitä vaan tuntui, että täällähän sitä vaan istuskelen. Vielä viime syksynä olisin pudonnut paljon vähemmästäkin. On siitä jotakin hyötyä, että menee niin paljon ilman satulaa! Tein myös yhden maailmanympärimatkan, kun Nasu käveli niin kiltisti eteenpäin. En tiedä millaisia katseita olisin saanut osakseni, jos joku olisi nähnyt, kun hevonen vaan kävelee ja itse istun selässä milloin mitenkin päin :P

Sitten siihen haasteeseen! En taaskaan tee sääntöjen mukaan, koska en haasta ketään, mutta itse aion kyllä vastata näihin :)

Kiitokset Kaisalle, sain haasteen häneltä!

1.Montako vuotta olet ratsastanut?
-Reilut pari vuotta

2.Montako omaa hevosta sinulla on ollut aikojen saatossa?
-Kaksi ja ne minulla ovat edelleen

3.Kuka hevosistasi on ollut sinulle tärkein?
-Ei ole paljon vaihteehtoja, mutta Nasun kanssa olen viettänyt eniten aikaani ja oppinut jotain

4.Ketkä ovat sinun valmentajiasi?
-Sara :D

5.Koulu,Este-vai kenttäratsastus?
-En kisaa mitään, mutta Nasun kanssa mieluiten esteet

6.Tavoitteesi tälle kaudelle?
-Jos nyt pääsisi joihinkin lähitallin estekisoihin osallistumaan, niin se olisi jo paljon!

7.Oletko "merkkiratsastaja"?
-En

8.Onko sinun vanhempasi mukana kilpailuissa tai muussa tallijutuissa?
-Hoitavat kyllä tallitöitä, kun itse en pysty

9. Isoin este jonka olet hypännyt?
-Nasulla 85 cm, mutta riparilla hypätyistä maastoesteistä en osaa sanoa

10.Missä tahtoisit kehittää itseäsi?
-Kaikilla ratsastuksen osa-alueilla ja Morriksen kouluttamisessa

11.Missä olet mielestäsi hyvä ratsastuksessa?
-En tiedä näytänkö siltä, mutta pyrin aina olemaan mahdollisimman eleetön

Siinä olivat kysymykset ja vastaukset tähän haasteeseen! Näitä on kyllä kiva tehdä, siten pystyy kartoittamaan jotenkin omia tavoitteitaan ja tulee miettineeksi onnistumisiaan tai virheitään. Nyt ei ole kuvia tähän kirjoitukseen, mutta ehkä huomisesta kärryajelusta tulee materiaalia! ;)

-Mari ja leirin jälkeinen elämä

Kuviakuviakuvia

Heippa hei! Nyt on luvassa kuvia, jotka tänään saapuivat sähköpostiini. Voisin tässä aluksi nopeasti kertoa, että tänään Nina oli meillä ja meidän piti vähän hypätä Nasulla ilman satulaa, mutta Nasu oli niin hermostunut ötököistä, kun jouduttiin pellolla metsän laidassa olemaan, että ratsastuksesta ei olisi nauttinut kukaan. Lopetettiin siis melko pian ja käveltiin vähän maastossa.

Tässä nyt voisin ensiksi laittaa kuvia, jotka Sara otti viimeisimmän pitämänsä tunnin päätteeksi meidän pihassa. Tapahtuneesta on jo vähän aikaa, mutta ei se Nasu juurikaan ole muuttunut :D Vähän on kyllä tullut massaa lisää onneksi, koska ponihan on hieman liian luikku...

Likainen ponikulta, kun raukka joutunut hikoilemaan <3

Sitten olisi vielä kuvia Alavuden reissulta! Kyseinen poni on siis ystäväni Veeran (entinen) ylläpitoponi, jolla ratsastin torstaina. Kuten kuvista huomaa, menimme kentällä ilman satulaa ja kyllähän sen arvata saattaa miten siinä käy, kun minut pistetään hevosen selkään ilman satulaa :D

Tässä menee vielä lupaavasti...

Veera reiluna kaverina kokosi minulle tällaisen :D Yrittäkää saada kuva mahdollisimman isoksi...

Ei päästänyt poni helpolla Veeraakaan!

Tässä teille heppatyttö! :D

-Mari ja monet hauskat ratsastukset



Alavus nyt ja viime kesänä

Heissan taas! Tässä nyt ollut pieni tauko, kun olen ollut riparikaverillani Veeralla Alavudella! ;) Tehtiin kaikenlaista huisin hauskaa, mm. putosin aitaa päin Veeran ylläpitoponilta ja käsivarsi näyttää nyt varsin houkuttelevalta... Tästä putoamisesta ja muutenkin ratsastuksesta on kuviakin, jotka eivät valitettavasti olen nyt saatavilla, mutta yritän lisätä ne mahdollisimman pian!

Nyt alkaakin sitten pieni kuvasarja ja muistelu. Aloitin blogin kirjoittamisen vasta vuoden alusta, joten en ole koskaan tarkemmin kertonut riparista, jonka suoritin siis hevosten parissa Alavudella. Nämä 10 leiripäivää olivat kyllä ehdottomasti yhdet elämäni parhaista. Toivon sydämestäni, että seuraavien kuvien ottajia ei haittaa, että käytän otoksia täällä. Mutta kyllähän nämä kuvat joka tapauksessa netistä löytyy, jos osaa etsiä...

Ratsastusripari I    8.6.2011 - 17.6.2011

Tämän shettiksen selästä löysin itseni jokseenkin useasti...

...uittoreissulla...

...matkalla kirkkoon...



...ja muuten vain kentällä ja maastossa!

Ilmiselvää myötäämistä, ei suinkaan piktiä ohjia kesken tunnin! :D



Täytyy myöntää, että en saanut tätä hevosta edes kunnolla laukkaamaan... Oli kuuma päivä!

Tällä tunnilla kemiat ponin kanssa synkkasivat, toisin kuin kerran aikaisemmin...

Apua, liian iso heppa!

Vikeltäminen on ihan mun laji! ;)

Elämäni ensimmäinen rataestetunti! (Maastoesteitä ei lasketa...)

Ilme tiukkana, kun on liian iso heppa alla.

Tämä se vasta oli mielenkiintoinen tunti, minkä voi huomata jalustinhihnojen pituudesta!

Koko leirin viimeisen ratsastustunti, silloin leikittiin ratsastusleikkejä!

Ja tähän päivään se kaikki päättyi.

Toisinaan melkein toivon, etten olisi koskaan tuolla riparilla ollutkaan, niin monesti olen tuskissani ikävöinyt noita päiviä ja ihmisiä <3

-Mari ja parhaat muistot