Leiri takana!

No niin sadan vuoden tauon jälkeen olen palannut koneen ääreen ;) Olin siis nyt kesän aluksi 10 päivää isosena Alavuden ratsastuskoululla heppariparilla. Oli aivan huikeaa ja putosinkin vaan kerran! Varsin ylpeä olen siitä, että tällä leirillä hyppäsin elämäni ensimmäisen onnistuneen radan, kun Nasun kanssa yrittäessäni ei ole mennyt ihan putkeen... :D Leirillä tuli mentyä koulua, rataesteitä ja maastoesteitä erilaisilla hevosilla ja poneilla. Nyt olisi luvassa muutama kuva vesiesteeltä, missä polskin Santtu-ponilla!

Uuuh jeah - vesieste! ;D

Ilme on sen mukanen että vettä lentää! :D

Ja sitten muuten sellasia uutisia, että diagnosoin Nasulle headshaking-syndrooman. Koko kevään olen tapellut ponin kanssa, kun sen pää viskoo niin hulluna. Tuolla leirillä kyselin sitten apua, että mistä voisi johtua, ja apu tuli kuin apteekin hyllyltä! Tuossa ylimässä kuvassa perimmäisenä tulee poni, jolla on sukkahousut naamalla ja nyt käytän Nasulle samaa hoitoa. Jos haluaa lisätietoa sairaudesta, niin siitä löytyy kyllä juttua ihan vaan kun googlaa.

Niin ja tässä vielä vikellystä tynnyrillä :p

-Martti-Martens Matinpoika Mahtimies

Haaste!

Äääää kiitos Veeralle haasteesta, joka on tullut siis jo jonkin aikaa sitten, mutta tää on tätä mun aktiivisuutta... :D



1. Jos tekisit itsemurhan, miten tekisit sen?

-Tätä on mietitty ja paljon... Joskus aikanaan mietin, että survoisin suoneen jotain myrkyllistä ja joskus tässä taannoin kun oli vielä jäitä, ajattelin, että hyppäisin lampeen ja hukkuisin jään alle. Todennäkösesti kuitenkin viiltäisin pari suonta auki ja kuvaisin oman kuiviinvuotamiseni. Älkää tehkö mitään johtopäätöksiä siitä, että tätä on mietitty näin paljon!

2. Paras lastenohjelma mitä kahtoit kersana?

-Nyt on paha. Kyllä mä kai Muumeja kattelin ja Kaapoo ja sellasia, mutta usein mua jotenkin ahdisti joku Pikkukakkonen, kun se tuli sillei auringonlaskun aikaan ja mä olin aina siihen aikaan päivästä kauheen surullinen...

3. Huonoin neuvo minkä olet ikinä saanut?



-En osaa kyllä nyt eritellä mitään, mutta mua on varmasti ihan kiusallaankin neuvottu hutiin ja usein!


 
4. Huonoin neuvo minkä olet ikinä antanut?

-Kysymyksen pitäis kuulua olenko mä joskus antanut jollekin hyvän neuvon? :D Tuntuu että oon mestari vaan sotkeen asioita, varsinkin omiani...

5. Kahtotko mieluummin uusia Simpsonien jaksoja vai uusia Pokemonien jaksoja?

-Mieluummin Simpsoneita, haluan säilyttää sen kuvan Pokemoneista, minkä niistä sain sillon kun suunnilleen vielä uskoin niitten olemassaoloon :D

6. Uskaltaisitko ottaa nännikorun?

-Kyllä, vaikka ajatus hieman tekeekin pahaa... Jos ottaisin ylipäänsä mihinkään lävistyksen, saattaisin ottaa sen juuri nänniin

7. Nukutko sukat jalassa?

-Huoneen lämpötilasta riippuen ja siitä mitä olen tehnyt illalla viimeiseksi ennen nukkumaanmenoa. Veera, jos luet tätä, niin voin myöhemmin ihan kahden kesken kertoa miksi näin :D

8. Ootko ikinä nukkunut teltassa?

-Oi kyllä ja se on huikeeta!

9. Voisitko kuvitella asuvasi Ruotsissa?

-Kyllä ainakin väliaikaisesti. Suunnittelinkin joskus Ruotsiin kesätöihin menemistä, mutta nyt taitaa täällä Suomessa jo olla liikaa sitovia tekijöiä...

10. Jos sulle luvattaisiin 100€ siitä, että saisit kaikista sen vuoden ruotsin sanakokeista/kokeista kympin, rikastuisitko?

-Ei mulle tarvii luvata siitä mitään, kun en muutenkaan muista koska oisin viimeks saanu 10- huonompaa :D

11. Tiedätkö missä elokuvassa naisen pitää työntää käsi purkkiin, joka on täynnä rikkihappoa saadakseen avaimen?

-Voisin veikata, että kyseessä on jokin Saw....

Ja loppuun vielä täysin asiaan liittymätöntä järkyttävää kuvamateriaalia!

-Mari rehellisine vastauksineen

Taikaponi!

Vielä oma mainintansa serkkuni taiteilemasta sähköisestä synttärikortistani! Itse sain vaikuttaa kuvaan sen verran, että sanoin tahtovani itse näkyä kuvassa...

Kehtaako tänne enää edes kirjottaa...

...on menny niin älyttömän kauan viime kerrasta! Mutta siihen on paljon "hyviä" syitä. Esimerkiksi se, että mulla ei ole konetta kun asustelen yksikseni tallilla ja sillon kun oon kotona, teen aina jotain muuta. Ja viimesen jakson kunniaks yritän panostaa kouluun että tuntee ansainneensa kesäloman.

Heposista sellasta tietoo, että Nasulta otettiin kengät pois, kun tiet oli niin pehmeet että hokki puri vähän liian kovaa. Nyt on tiet jo kovettunu taas, mutta pellot kuivunu! Oon siis miljoonan vuoden tauon jälkeen jo kerran hypännykkin Nasulla - ämpäriesteitä :P Vähän vaan ottaa kuuppaan kun Nasulle on taas ilmiintyny se sen kesävaiva, kun nenää kutittaa niin herveesti että on koko ajan pakko viskoo päätä...

Tässä eräänä kauniina päivänä kun pollet oli ihan normaalisti viety lankkutarhaan, missä siis ei kulje sähkö, Morris tuli kahdesti läpi sellaisesta oikeesti paksusta porttipuomista. Herra pääty sitten sähkölankojen taakse ja vähän kävi kyllä Nasua sääliksi kun se joutu sitten oleen yksin siellä lankkutarhassa. Illalla kun tulin seuraavan kerran talille, totesin, että Morris on langoissa, mutta Nasu puuttuu... Herra oli onnistunut pudottamaan portin päällimmäisen lankun (enkä tosiaan voi käsittää miten!) ja sitten hypännyt kahden alemman yli. Tallistahan se poni löyty syömästä tyytyväisenä omia ruokiaan omasta kupistaan... Alkaa tulla sellanen tunne, että meidän hevoset pitää kaikkia aitavirityksiä ihan pilkkanaan, kun ei ne missään tahdo pysyä...

Ja sitten oli muuten synttärit. Totesin, että ihmisiä, joita ei löydy facebookista, ei ole olemassa. Onnittelijoiden prosentuaalinen osuus kaikista kavereista vaan vähenee vuosi vuodelta, kun ei missään lue että muista onnitella Maria! Enkä mä valita, ei isovanhemmatkaan muistanu mun synttäreitä, vaikka se ei ollu edes facebookista kiinni...

Niin mitenköhän sinne selkään päästään, kun hame ei jousta yhtään??

Kuvaaja kettuili, siksi tuollainen ilme...

Nasu näyttää nimensä veroisesti possulta!

Vyötä kireemmälle!

Okei eiköhän se ollu siinä, ei meistä saa hyvää kuvaa!

-Mari nyt 17 v

Tarpeellista.

Ei mitään muuta sanottavaa, kun että eikös olekkin hienoa jälkeä serkkuni Tanja tehnyt? ;)

Kuvan perimmäinen tarkoitus oli kai luoda näkymä siitä, että kerrankin minä puren hevosta eikä toisin päin! :D

Jos joltain on jäänyt näkemättä, niin tässä on linkki erääseen heinäkuun tekstiin, missä on myös Tanjan kädenjälkeä: http://marinhevostelut.blogspot.fi/2012_07_01_archive.html

Tänään on ollut Nasulla vapaapäivä sunnuntain kunniaksi ja huomenna taas selkään. Jostain syystä nyt Nasulla ratsastaminen inspiroi aivan suunnattomasti!

-Mari ja taikaponi

Hankireeniä Nasulla ja ennennäkemätöntä kuvamateriaalia Kokkomäestä

Hejsan alla! Nyt on inspiraation taso korkeimmillaan suunnilleen  kaikkea tekemistä kohtaan! Paitsi koulunkäyntiä, mutta onneksi koeviikko on jo ohi. Joopa joo olin siis eilen Nasulla ratsastelemassa taas kerran pelkällä riimulla. Lunta tuli tuulen kanssa, joten menin metsään suojaa hakemaan. Tilsakumien keksijä ansaitsisi mielestäni Nobelin tekniikan palkinnon, koska muuten ei Nasun kanssa olisi hankeen mitään asiaa. Sen kavio on ihme kuppi joka väsää tilsan vähäsimmästäkin lumikerroksesta... Nyt ei ole sitä ongelmaa sitten enää!
          Ratsastelin sellaisella metsätiellä, missä kesällä pääsee kulkemaan autollakin, mutta talvisin sitä ei joka pyryn jälkeen aurata. Alkumatkasta oli jonkilaisen auton urat, mitä pitkin pääsi ratsastamaan, mutta kääntyessämme yhdestä risteyksestä, oli sillä seuraavalla tiellä enää vain jonkun ratsukon tekemät jäljet ja niittenkin päälle oli jo satanut mukavasti lunta. Itse olisin ollut valmis kääntymään kotiin niitä autonrenkaan jälkiä pitkin, mutta Nasu lähtikin oikein laukalla ylämäkeen sinne raskaampaan hankeen, enkä sitten laittanut vastaankaan, kun kerran oli herralla energiaa! Kyllä olikin hauskaa ravata siellä hangessa, kun koko ajan tuntui kuin olisi mennyt ravipuomeja...
          Niin joo ja voisin vielä mainita senkin mitä tapahtui, kun olin ennen lenkkiä harjailemassa Nasua tarhassa. Siinä ihan pahaa aavistamatta seisoin ponin vieressä, kunnes kunnes naapuri ja sen koira kävelivät siitä vähän matkan päästä. Runsaat 300 kiloa hokkikengillä terästettyä meevurstia säikähti ja päätti ponkaista vauhtia tosta mun jalkaterän päältä... Ihan mukavalta tuntui, kenkään jäi jälki ja naapurikin kyseli, että miten kävi. En edes vaivautunu ottaan kenkää pois ja tarkistamaan tilanetta. Jos on jotain murtunu, niin mennään lääkäriin sitten ratsastamisen jälkeen! No ei se muuta kun ihan pikkusen turpos ja jalkapöydässä näkyy pari hokinjälkee mustelman muodossa. Hyvin pystyn käveleen!

Tänään olin omaksi hämmästyksekseni ratsastamassa satulan kanssa. Oli ihan ihkaoikea satula ja vieläpä suitsetkin! Hämmennystä lisäsi vielä sekin, että menin Haitin lenkin, enkä muista koska olisin sitäkään viimeksi ratsastanut. Menin pelkkää käyntiä ja ravia, kun tämän oli tarkoitus olla sellainen palauttava lenkki eiliselle.

Sitten vielä muutama kuva sieltä Kokkomäen vaellusleiriltä, missä siis olin viime kesänä. Kiitos Susannalle kuvista! :)

Ei taida olla ensimmäinen kuva tässä blogissa, missä suitsin Viiviä...

 

Hepoilla oli kauneuskilpailut, joihin panostin niin kovasti, että annoin Pinolalle oman ponnarini! :D

Ei tullut voittoa kauneuskilpailusta, mutta silti oltiin kavereita Pinolan kanssa!

-Mari, joka on jo ihan kevätfiiliksissä

Apua, KENGITTÄJÄ!

"Mitä?! Mainitsiko joku kengittäjän?? Tilsakumit?! PAKOOON!"

 

Toisinaan en voi yksinkertasesti käsittää noita kavioeläimiä. Tänään piti siis olla kengitys kello 14 ja hilauduin äidin kanssa tallille niin, että meillä oli ihan hyvin aikaa ottaa hevoset valmiiksi sisälle. Vielä pohdiskelin ääneen, että kai ne tullee tuolta tarhasta talliin ilman riimuja ja äitikin vielä vahvisti, että juu juu kyllä ne tulee! Ei. Eivät he tulleet. Meidän talli on tien toiseksi viimeinen rakennus ja siinä ihan naapurissa asuu vielä serkut. Tie kyllä jatkuu vielä siitäkin eteenpäin sellaisena metsätienä, mitä ei talvisin edes aurata, mutta on siellä joittenkin ratsastajien tekemiä polkuja. Nasu ja Morris päättivät lähteä sinne oikein ravilla ja itse syöksyin talliin hakemaan Nasulle riimua. Kun lähin takasin poikien perään, ne oli ehtiny jo hyvinkin ulos näköpiiristä, enkä voinut käsittää, että ne lähtivät sinne polulle tarpomaan. Morriskin, joka ei ole reitillä koskaan käynyt ja tuskin sai edes tuntumaa tien pintaan sen lumikerroksen läpi...

          Soitin äidin apuun ja tehtiin vielä niin fiksusti, että äiti, joka on meistä se ajokortillinen, lähti kävelemään hevosten perään ja itse jäin tallille odottamaan kengittäjää, jonka oli tarkoitus tulla ihan muutamassa minuutissa. Luojan kiitos kengittäjä oli itsekin myöhässä ja sain sovittua Anun kanssa, että hänen hevosensa kengitettäisiin ensin, jotta äitillä ja mulla olis tarpeeks aikaa löytää omat kaakit. Onneksi sattui serkkujen isä tulemaan töistä kotiin ja sain kyydin tielle, minne se polku johtaa. Tulimme äitiä vastaan jossain kohtaa, eikä kumpikaan osapuoli ollut nähnyt heppoja. Ne olikin päättäneet kääntyä risteyksestä sellaiseen suuntaan, ettei Nasukaan ollut koskaan siellä käynyt...

          Siinähän sitten ihan hakuammunnalla lähdettiin jostain risteyksestä johonkin suuntaan ja hetken ajeltuamme (myös äiti oli nyt kyydissä) nähtiin pysähtynyt auto ja hevoset siinä lähettyvillä. Olivat lähdössä poispäin ja vaikka menin huutelemaan, niin herrat vaan pisti laukaks ja rynnistivät tietä niin pitkälle, että katosivat näkyvistä... Autolla perään ja vielä jouduttiin jalankulkijalta kysymään minne päin pollet lähti, kun oli taas risteyskin siinä matkalla. Pojat oli sitten hidastanu jonkun matkan päässä ja saatiin piiritettyä ne serkkujen autolla, jonkun auttamaan tulleen hevosihmisen autolla ja vielä jäteauton avustuksella, kun sellainen sattu vastaan tulemaan... Onneksi ei autoja pelkää nuo meidän pollet! Äitin kanssa sitten talutettiin varmaan 5 km matka otuksia takasin kotiin ja ehdittiin vielä kengitettäviksikin! Kyllä oli Morris uuvuksissa matkan jälkeen...

 

Arvostan, jos joku todella luki koko tekstin, mutta tällä kertaa oli oikeasti tarinaa kerrottavaksi! :D

 

-Mari, joka ei uskonut koskaan hevostensa tekevän näin...