Hankireeniä Nasulla ja ennennäkemätöntä kuvamateriaalia Kokkomäestä

Hejsan alla! Nyt on inspiraation taso korkeimmillaan suunnilleen  kaikkea tekemistä kohtaan! Paitsi koulunkäyntiä, mutta onneksi koeviikko on jo ohi. Joopa joo olin siis eilen Nasulla ratsastelemassa taas kerran pelkällä riimulla. Lunta tuli tuulen kanssa, joten menin metsään suojaa hakemaan. Tilsakumien keksijä ansaitsisi mielestäni Nobelin tekniikan palkinnon, koska muuten ei Nasun kanssa olisi hankeen mitään asiaa. Sen kavio on ihme kuppi joka väsää tilsan vähäsimmästäkin lumikerroksesta... Nyt ei ole sitä ongelmaa sitten enää!
          Ratsastelin sellaisella metsätiellä, missä kesällä pääsee kulkemaan autollakin, mutta talvisin sitä ei joka pyryn jälkeen aurata. Alkumatkasta oli jonkilaisen auton urat, mitä pitkin pääsi ratsastamaan, mutta kääntyessämme yhdestä risteyksestä, oli sillä seuraavalla tiellä enää vain jonkun ratsukon tekemät jäljet ja niittenkin päälle oli jo satanut mukavasti lunta. Itse olisin ollut valmis kääntymään kotiin niitä autonrenkaan jälkiä pitkin, mutta Nasu lähtikin oikein laukalla ylämäkeen sinne raskaampaan hankeen, enkä sitten laittanut vastaankaan, kun kerran oli herralla energiaa! Kyllä olikin hauskaa ravata siellä hangessa, kun koko ajan tuntui kuin olisi mennyt ravipuomeja...
          Niin joo ja voisin vielä mainita senkin mitä tapahtui, kun olin ennen lenkkiä harjailemassa Nasua tarhassa. Siinä ihan pahaa aavistamatta seisoin ponin vieressä, kunnes kunnes naapuri ja sen koira kävelivät siitä vähän matkan päästä. Runsaat 300 kiloa hokkikengillä terästettyä meevurstia säikähti ja päätti ponkaista vauhtia tosta mun jalkaterän päältä... Ihan mukavalta tuntui, kenkään jäi jälki ja naapurikin kyseli, että miten kävi. En edes vaivautunu ottaan kenkää pois ja tarkistamaan tilanetta. Jos on jotain murtunu, niin mennään lääkäriin sitten ratsastamisen jälkeen! No ei se muuta kun ihan pikkusen turpos ja jalkapöydässä näkyy pari hokinjälkee mustelman muodossa. Hyvin pystyn käveleen!

Tänään olin omaksi hämmästyksekseni ratsastamassa satulan kanssa. Oli ihan ihkaoikea satula ja vieläpä suitsetkin! Hämmennystä lisäsi vielä sekin, että menin Haitin lenkin, enkä muista koska olisin sitäkään viimeksi ratsastanut. Menin pelkkää käyntiä ja ravia, kun tämän oli tarkoitus olla sellainen palauttava lenkki eiliselle.

Sitten vielä muutama kuva sieltä Kokkomäen vaellusleiriltä, missä siis olin viime kesänä. Kiitos Susannalle kuvista! :)

Ei taida olla ensimmäinen kuva tässä blogissa, missä suitsin Viiviä...

 

Hepoilla oli kauneuskilpailut, joihin panostin niin kovasti, että annoin Pinolalle oman ponnarini! :D

Ei tullut voittoa kauneuskilpailusta, mutta silti oltiin kavereita Pinolan kanssa!

-Mari, joka on jo ihan kevätfiiliksissä