Kavereitten kisat + maastolenkki

Tänään siis pari kaveria osallistu lähimmällä ratsastuskoululla (Harvialan Hevostila) tallin omiin estekisoihin ja olin Saran kanssa kattelemassa. Kateltiin molempien kavereitten radat, kiitettävän hyvin niillä meni!

Sitten Ranen kyydillä omalle tallille ja Nasu talliin harjaukseen. Ei sitä paljo varusteltu, sidoin vaan narun riimuun ohjiks ja heitin satulahuovan selkään, koska Saran housut oli liian kalliit ratsastaa Nasulla ilman satulaa... Mentiin se sama reitti, minkä mä menin tiistaina(?). Mä ratsastin ensin päämäärään asti ja Sara taksin. Voi jestas kuinka mä joka kerta uudestaan rakastun Nasun laukkaan <3 Ja ylipäänsä Nasuun. Heppastelun jälkeen tultiin vielä meille kotiin, mutta Saraa tultiin aika pian hakeen, joten se ei kerinny muuta kun syömään ylikypsää (ei siis palanutta :D) kinkkukiusausta.

Kuvamateriaalia on luvassa, mutta se ilmenee tänne luultavasti huomenna!

Olin vielä hoitamassa iltahommat äidin kanssa. Mä en pääse yli Nasusta! Ei siis mitenkän konkreettisesti, oonhan mä siitä parikin kertaa oikeesti lentäny yli kun oon selkään yrittäny, mutta tarkotan nyt sitä, että en osaa lähtee sen luota! Se on taivaan lahja. Mä uskon vakaasti, että jonain päivänä mä vielä käperryn sen karsinan nurkkaan nukkumaan...

-Mari ja maailman paras poni

Uusi ulkoasu

Ihan todella todella nopeasti tässä nyt sanon jotain! Muuttelin siis hieman tuota ulkoasua ja meni hermot, kun en osaa väsätä tuota banneria... Kovasti yritin, mutta olen kaikkea muuta kuin tekniikan ihmelapsi. Olen siis ilman banneria siihen asti, kunnes opin sellaisen tekemään.

Toinen ilmoitusluontoinen asia! En ole tullut edes ajatelleeksi, että kuka blogiini voi kommentoida ja kuka ei, joten nyt kun kaverini asiasta huomautti, niin pääsevät kaikki anonyymitkin kommentoimaan juttujani! Odotan innolla kommentteja! ;)

Ja sitten hevosjuttuja. Eilen olin Saran kanssa MP:llä kuvaamassa Saran valmennusta. Tänään siskokultani kävi taluttelemassa Nasua ja menen sitten sellä taas huomenna ratsastamaan. Katsotaan josko saisin jonkun kaverin mukaan ottamaan kuvia...

-Mari vs banneri, tilanne 0-1

Kirjoitan tähän nyt aika lyhyesti eilisen ja tämän päivän heppastelut! Eilen olin siis taas kattomassa Kerttua ja Ponsukkaa. Ajettiin Kerttu ja se meinas vähän hermostua välillä... Pyöri vähän ympyrää ja hetken tuntu että se meinaa hypätä pystyyn. Muuten se kärryssä matkustaminen on kyllä kivaa, mutta Kertun kärryjen lokasuojat jotenkin käyttäytyy huonosti ja takki ja housut oli ihan ravassa... Lopuksi olin vielä hetken ilman satulaa Kertun selässä ja omistaja talutti ihan vaan riimulla ja narulla, ei siis ollu suitsia. Tässä vielä kuva Kertusta, en oo varmaan aikasemmin kuvaa siitä laittanutkaan!

Tässä Kerttu viime kesänä.

Sitten tänään piti mennä Saran kanssa MP:lle, mutta ei se sitten menny itekkään, joten mä lähin ratsastaan Nasulla. Tein niinkun viimekskin, eli talutin ihan vaan riimulla sen ensin kääntöpaikkaan ja tulomatkan ratsastin. Se on niin kivaa! Menin sellasen reitin, minkä pituutta en osaa ollenkaan arvioida... Useempi kilometri. Jotkut pojat siellä huuteli että "Meetvursti on hyvää!" ja jotain muuta idioottia, mutta itseppähän eivät tiedä mistä jäävät paitsi, jos eivät hevosten kanssa ole tekemisissä. Kun olin jo aika lähellä kotitallia, vastaan tuli yks puolituttu suokkiruunansa kanssa ja juttelin siinä sitten hetken. Meillä oli molemmilla kyllä harvinaisen sosiaaliset ratsut! Ne vaan haisteli uteliaina toisiaan. Päästyäni perille vein vielä Morriksen sisään harjattavaksi ja talutin sen kerran tallirakennuksen ympäri ja harjoteltiin pysähtymistä :D Se käveli! Ihme juttu. Hoidin iltahommat, laitoin hevoset sisälle ja pyöräilin kotiin.

Kukaan ei ole ilmeisesti lukenut tai muuten vaan vastannut kysymykseen, jonka esitin jossain vaiheessa... Oisko parempi, että laittaisin otsikot näihin viesteihin? Ja pitäiskö ulkoasua jotenkin muuttaa?

-Mari, jonka mielestä suitsetkin on yliarvostettuja

Tässä nyt pikasesti kerron äsköisestä ratsastuksestani... Eli päätin lähteä ratsastamaan väsättyäni aamupäivän äikän lopputyötä ja sain kuin sainkin sen melkein valmiiks! Mutta niin sitten iskä heitti mut tallille ja aattelin, että en jaksa tapella, joten otin Nasun riimussa narun päähän harjattuani sen ensin tallissa. Itelleni vaan kypärä päähän ja menoks. Talutin ensin siis Nasua sellasen about 2 km ja se sai myös ravata aika paljon. Sitten päämäärässä, missä käännyttiin takasinpäin, mä sidoin riimunarun Nasun riimuun "ohjiks" ja hyppäsin selkään. Oli kyllä aika hauskaa, inkkariolo! Sitten sen yhen ylämäen alla meitä vastaan tuli auto ja heti kun se oli menny ohi mä sanoin Nasulle sillei tietyllä äänensävyllä "No niin, Nasu" ja se lähti kun NASAn ohjus! :D Ei siinä voi kun hymyillä, kun Nasu tekee aina niin oikein. Laukattiin vaan pari ylämäkee ja sitten vielä ravailin ja ihan loppumatkasta hyppäsin alas ja kävelin vaan Nasun edellä. Oli kyllä kivaa <3

-Mari ja rakettiponi

On ollu kyllä taas kiva päivä, ja vielä lauantai! Oon lueskellu ihmisten piiiitkiä blogitekstejä ratsastusharrastuksen alottamisesta ja kaikkee, ja tullut siihen tulokseen, että olen mielestäni onnekas, etten ole koskaan ollut mikään ratsastuskoulun kasvatti. Tottakai sellaiset henkilöt saavat ammattitaitoisen opetuksen, eikä tarvitse joka kerta mennä samalla hevosella, mutta sellainen ei sopisi minulle. Olen niin maalainen tapaus, että en vaan sopisi ratsastuskoululle. Toisinaan sitä kyllä mielellään ottaisi vastaan ihan oikean ohjatun tunnin, mutta on se maastoilukin kivaa ja kuitenkin pääsen maneesiin, minne voin aina pyytää jonkun itseäni paremman kaverin pitämään tuntia :P Kaikki tämä johtuu varmaan siitä, että tykkään ratsastaa ja tehdä paljon muutakin yksin. Kun olen hevosten kanssa, voisin viettää miljoona vuotta vain silitellessäni heppoja ja jutellessani niille. Ratsastuskoululla minua luultavasti katsottaisiin kieroon :D

No joo, se alkujohdannosta. Tänään ratsastin Ponsulla ja saavuin sinne tallille jo ennen yheksää, koska menimme omistajan kanssa maneesiin, minne on Ponsulla vielä pitempi matka kuin Nasulla meidän omalta tallilta. Ratsastettiin omistajan kanssa vähän vuoron perään ja mun piti ottaa siinä matkalla kotoo polkupyörä, mutta kumit oli tyhjänä ja ketjut irti... Siispä sain juosta ihan riittävästi. Ei ehditty olla maneesissa kuin reilu puoli tuntia, mutta kyllä se Ponsulle riitti ekaks kerraks, kun se sai tässä just tällä viikolla rokotuksenkin. Kyllä tuli taas kunnon laukkareeni, kun se paineli kun viimestä päivää! :D Toiseen suuntaan meni nätimmin, suorastaan hitaasti, mutta sitten kun yritti taas ravata niin se meni kolme kertaa kovempaa... Kyllä huomaa että on entinen ravuri! Sitten ratsastettiin takasin ja tällä välillä oli pyörän kumit täytetty ja sain otettua sen pyörän :D Perillä tietenkin juotiin teetä ja lisäks tuhottiin (lälinnä mä tuhosin) levyn pähkinäsuklaata samalla kun kateltiin jotain vanhoja heppakuvia Ponsusta ja sen edeltäjistä. Pyöräilin oman talin kautta kotiin ja Nasu meinas jyrätä mut tarhassaan, kun se pelästy viereisestä lammesta lähtevää sorsaa :D

Oon lueskellu ihmisten blogeja ja hommaillu kaikenlaista ja pitäis vissiin lähtee noita heppoja pistään yöpuulle, mutta meille tuli tuossa juuri varsin mieleinen yllätysvieras niin en oikein malta... ;)

-Mari ja ikuinen ihastus

Tänään onkin taas ollut kaikenlaista... Päätin perjantain kunniaksi lähteä maneesiin ratsastamaan, mutta meinasi tulla hieman kiire ehtiä ennen tuntien alkua. Ihan hyvin kuitenkin kerkisin. Koulusta siis suunnilleen suoraa tallille ja Nasu äkkiä kuntoon. Ratsastin Harvialan Hevostilalle ja maneesi oli (kuten arvelinkin) tyhjä. Kaverini oli mukana väsäämässä esteitä ja ratsastamassa itsekin vähän, että sain ottaa vähän mallia. Hyppäsin siis Nasulla ja menin joitakin puomeja. Oli siis vaan yks yksittäinen este, korkeimmillaan ehkä 40 cm :D Nasulla kun hypätään niin harvoin, niin en oo koskaan sen kanssa edes yrittäny mitään rataa. Plus että en itse osaa ratsastaa. Kaveri otti kyllä paljon kuvia ja videoita, mutta ne ei valitettavasti ole mulla nyt saatavilla. Niistä mahdollisesti kootaan musiikin kanssa ihan kunnon video, jos kaverini ehtii. Itse olen ihan tumppu tuollaisissa asioissa... Jossain vaiheessa (aika lopussa) maneesiin tuli myös toinen ratsukko, naapurini eli kaverini ratsastuksenopettaja puoliverisellään ja vielä joku tuli pitämään sille ilmeisesti valmennuksen tapaista? Hyppäsin lopuksi vielä jotain ihan matalaa ilman satulaa ja totesin sen olevan paljon helpompaa kuin satulan kanssa! Sitten oli jo aika lähteä kohti omaa tallia, Nasukin oli ihan hikinen. Matkalla kaveri vielä kuvaili jos jonkin näköistä videon pätkää!

Tämä seuraava luku kertookin enemmän Morriksesta. Olin siis tulossa Nasulla jo omalle tallillemme ja siinä vajaan kilometrin päässä määränpäästä huomasin pienenpieniä kavion jälkiä. Olin siinä vaiheessa jo tullut alas Nasun selästä ja vaan kävelin vierellä/edellä. Maassa oli myös sellaista porkkanaraasteen tapaista ja isompiakin paloja. Ajattelin ensin, että onkohan siskoni käynyt lenkittämässä Morskaa aikaisemmin sinä päivänä. Ei kuulostanut todennäköiseltä. Sitten ajattelin, että onkohan siihen vähän matkan päässä olevaan naapuriin tullut varsa taas. Tämäkin toive kariutui, kun huomasin jälkien kääntyvän risteyksestä omalle tallillemme päin. Sitten puhelin soi ja soittaja oli Ponsukan omistaja, kyseli onko Morrista jo saatu kiinni. Silloin jysähti. Sanoin vaan että jaahas, eipä kai ole saatu ei. Mutta toisaalta jäljet menivät molempiin suuntiin ja maassa oli porkkanaa... Sitten kuului kirkas tervetulohirnahdus tarhasta, jes Morris on langoissa! Ei tarvinnut järjestää pelastuspartiota! Siinä sitten kysyin naapurilta, että olikos se meidän koni ollut karussa ja naapuri myönsi, että ei ollut mennyt ihan putkeen... Hän oli nimittäin ollut tarhassa hakemassa lantaa istutuksilleen ja jättänyt (ison) koiransa irti tarhan ulkopuolelle. Yleensä ei sitä enää hevoset niinkään kiinnosta, mutta entäs sitten kun onkin omistaja tarhassa aidan toisella puolen? Koira sanoo että sillon on aika ylittää itsensä. Ja aita. Niin se vaan tuli kanaverkko- ja sähkölanka-aidan yli ja Morrishan innostui, kun tuli kaveri! Naapuri sitten avasi portin, jotta koira pääsee ulos ja minun liukas pieni apinani näki tilaisuutensa koittaneen... Onneksi on niin perso ruualle, että tästä selvittiin porkkanalla! :D Mutta ei ollut kyllä kovin kiva tunne kuulla Ponsun omistajalta puhelimessa, että sen veli oli soittanut ja kertonut nähneensä mustavalkoista juoksevaa meetvurstia tien laidassa... No ei se kyllä ihan noin sanonut, mutta sitä Morris mun silmissä olis ollu siinä tilanteessa :D

No onneksi naapuri sai metsästettyä karkulaisen ja nyt on molemmat hepat kiltisti tarhassa. Toivottavasti... Sitten vielä innostuin pyöräilemisestä taas talven jälkeen niin paljon, että meinasin ojaan ajaa, kun yritin saada katulampun päällä könöttävää varista puhumaan :D Ja kotipihan loskassa pyörä kaatui, mutta itse pysyin pustyssä, vaikka omistankin tunnetusti maailman parhaan tasapainon...! ;)

-Mari ja maailman ihanin ongelmakaakki

Nyt taitaa kyllä tulla normaalia pitempi kirjotus, on nimittäin vaikka mitä kerrottavaa... Mutta alotan kuitenkin eilisestä, kun menin Ponsukalla. Sää oli aika kauhee, lunta tuli valtavina märkinä hiutaleina ja ulkona kastu ihan hetkessä. Menin Ponsukalla taas liinassa, mutta tällä kertaa siinä tallin pihassa, ei siis Ponsun tarhassa. Harjottelin kevyttä istuntaa, koska en osaa kun meen aina ilman satulaa :D Ponsulle tuli kyllä varmaan aika monté-fiilis siitä... Laukka meni ihan oudosti, se tuli koko ajan ympyrän keskelle omistajansa luo, eikä edenny mihinkään. Se siis hyppi vaan paikallaan! :D Arveltiin sen osaks ainakin jostuvan liinan painosta, kun se kangasliina oli imeny itteensä niin paljon vettä, että se oli tosi painava ja luultavasti veti Ponsua sinne keskelle päin. Otettiin siis liina irti ja menin siinä yksikseni lähinnä kaheksikkoo ja laukat nousi molempiin suuntiin täydellisesti! Mä innostuin ihan mielettömästi taas Ponsukasta, koska se meni tosi hyvin. Mä meen sillä niin harvoin siinä pihassa mitään muuta kun loppukäyntejä irrallani, niin nyt oli aivan ihanaa, kun ei koko ajan tarvinnu pidättää, vaan sain ihan luvan kanssa antaa sen ravata ja nostella laukkoja. Ettei tämä ihana fiilis olis loppunu liian lyhyeen, päätin tulla alas ja taluttaa loppukäynnit :D Niin muuten ja ennen Ponsua menin hetken aikaa Kertulla talutuksessa. Ens kerralla saatetaan ottaa ravia! Ponsu oli kyllä ihana kun se veteli jotain pukkisarjaa siellä tarhassaan, ihan kun se olis yrittäny saada Kertun ottaan mallia ja mä olisin lentäny ku leppäkeihäs... :D Ja lienee sanomattakin selvää, että lopuksi juotiin teetä.

Tänään sitten olin taas monta tuntia heppastelemassa ja tallihommissa. Menin siis koulun jälkeen omalle tallille ja laitoin Nasun ratsastuskuntoon. Kumma kyllä, laitoin sille satulan! Vaihtelun vuoksi, rupee oleen tylsää toi ilman satulaa meneminen, haluun keventää! :D Niin ja harjottelin vähän Nasullakin sitä kevyttä ituntaa. Aluks mun piti mennä sen kanssa pellolle, mutta tiesin, että mä vaan itkisin ja kiroilisin taas, joten päätinkin ratsastaa kotiin. Jouduin hyppään pois selästä yhessä kohtaa, kun Nasu vaan kääntyili... Kotipihassa tein lumilapiolla meidän lentiskentälle sellasen ympyrän mallisen uran, missä yritin ratsastaa. Jossain vaiheessa se jo meinas mennä hyvin, mutta Nasu hermostu ja kun mä yritin ravata, se meni suoraan umpihankeen ja punkes tielle. Mä en yksinkertasesti voinu mitään sille, kun sillä oli kauhee kiire päästä pois hangesta ja se meni ojaan. Mulla tuli siinä sitten lumihanki jalkojan tasalle, joten nousin vaan pois, mutta jotenkin kaaduin istualleni, koska hetken mun jalka oli jotenkin kummallisesti Nasun alla, kun se yritti kammeta itteensä siihen tielle... Sitten vaan talutin sen takasin pihaan ja lensin komeesti ylitte, kun yritin nousta sen selkää. Älkää edes kysykö miten se on mahdollista satulan kanssa, koska en tiesdä itsekään... Pääsin kuitenkin sinne selkään ja menin väkisin vielä yhen ympyrän käveleen, etten antanu periks. Matkalla takasin tallille Nasu oli maailman ihanin kuten aina. Nosti laukan ihan vaan sillä että sano "laukka" ja ravin samaten. Se on maailman paras! <3

Sitten oli taas Morriksen vuoro! Sen kanssa harjoteltiin ihan vaan narujen välissä käyttäytymistä. Äiti harjas Morskan sillä välin kun mä tein muita tallihommia. Se pikku idiootti oli mulla hetken narussa pihalla, kun vähän kävelytin sitä. Sitten laitoin sen vielä tarhaan, tein tallihommat loppuun ja sitten pääsi molemmat pojat sisälle.

Tähän loppuun on vielä ihan pakko lisätä pari mun mielestä kivaa kuvaa musta ja Ponsusta kesällä!



Hehee, ihan jäykkänä valmiina putoomaan :D

Tää on mun mielestä kyllä aivan mahtava otos siks kun tulee niin kesä mieleen...
Ja Ponsukka näyttää oikeesti kävelevän! (On muuten ikävä noita ratsastushousuja, onnistuin nimittäin jotenkin hyvin erikoisissa olosuhteissa polttamaan ne osaks...)

-Mari ja kootut ratsastukset



Olipas taas kivaa seurakunnan leirillä, mutta kyllä sitä mielellään tulee kotiin omien hevostensa luo. Kuten muistaakseni aikaisemmin kerroin, mulle tuli yhtäkkiä inspiraatio aktivoitua Morrikseen. Tänään totesin, että mulla on pitkä matka kuljettavana. Mutta ennen Morriksen kanssa rellestystä ratsastin Nasulla. Ilman satulaa kotiin ja takasin, matkaa reippaat 4 km. Ei tehny edes kovin paljoo ympyröitä, hyvä Nasu! Naapurin puoliverinen oli kovin mielenkiintoinen kaveri, kun tuli siinä tiellä vastaan. Takasin päin poni pinko. Ei se ryöstäny, koska se ei kuulu tapoihin, mutta kun laukan nosti, niin Nasuhan laukkas kun viimestä päivää! Ohjat roikku siinä kaulalla ja mä pitelin kiinni harjasta, sillei on hauska ratsastaa :D Tänään en edes pudonnu ja se jos mikä on mulle saavutus!

Sitten se Morris... Sille tuotti vaikeuksia jo pelkästään pysyä naruissa, kun vein sen talliin ja pistin kahelta puolen kiinni. Siinä se saikin seistä pitkän aikaa, kun mä harjailin sen hyvin ja yritin väsätä sen suitsista oikeen kokosia, niitä kun ei vielä koskaan ole sovitettu. Ei niillä suitsilla vielä mitään tee, kun ei oo kuolaimia, mutta kunhan sovittelin että tiedän täytyykö sittenkin hankkia pienemmät. Saa nyt nähä miten nuo sopivat kuolainten kanssa. Lähdin sitten ihan riimun kanssa taluttamaan pikkusta ja hermohan siinä meni. Se on kun  mikäkin koira... Koko ajan turpa maassa ja vetää sen minkä ehtii! Pystyyn hyppi myös ihan kiitettävästi ja kerran mä löysin itteni makaamasta lumihangesta, en muista miten se pääsi tapahtumaan... Taluttelin sitä reippaan kilometrin ja sitten se pääsi tarhaan Nasun luo. Morriksesta tulee kyllä mahtava nokkahevonen, kun Nasu on vähän tommonen perässä vedettävä malli... Sitä päivää odotellessa, kun Morrikselle saadaan kärryt perään..!

Siinä elukat viime keväänä ennen kuin saapuivat omalle tallillemme. Huomatkaa Morriksen nallekarhun karva!
Taustalla näkyy pari suomipollea (niitä on kaksi, toinen vaan on toisen takana!) Pekka ja Ulappa.

-Mari ja pinkovat ponit

Joo alotetaan vaikka sillä että sain Saralta haasteen.

1. Kiitä haasteen antajaa: kiitos kiitos Sara, sä tiedät että mä olen bloggerissa 24/7 :D

2. Anna haaste muille bloggaajille:

V

 3. Ilmoita näille haasteesta.

                               4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.

1. Rakastan blogien lukemista

2. Olen harrastanut ratsastusta vajaat kaksi vuotta, mikä näkyy putoilujen määränä :D

3. Olen pelannut lentopalloa 8 vuotta

4. Menen syksyllä lukioon (mistä olen ihan innoissani)!

5. Suunnittelin eilen alkavani jollain tapaa kouluttaa Morrista... Ei tule onnistumaan :D

6. Lähden tänään isosleirille!

7. Kesällä aion tehdä mielenkiintoisen kuvakokoelman ratsastuksistani eri "rooleissa"

8. Tälläkin hetkellä minun pitäisi olla hoitamassa hevosiani tai tekemässä koulujuttuja, mutta istun bloggerissa :D

Niin ja sitten voisin kertoa eilisestä ratsastuksestani... Tarkoitus ei ollut lähteä eilen ratsastamaan, kun oli paljon muuta hommaa, mutta kun en tiistaina mennyt ollenkaan ja keskiviikkona niin säälittävän vähän, niin en voinut jättää menemättä, kun lähden tänään leirille, eli en ehdi, kuten ei varmaan siskokultanikaan. (Liian pitkä lause :D) Joo mutta menin sitten Haitin lenkin ilman satulaa. Oli taas fiksun näköistä kun ohjat oli jossain kaulalla ja mä vaan laukkasin Nasun harjasta kiinni pitäen niinku joku inkkarijäljitelmä tai jotain :D Sitten yhen ylämäen laukattuani Nasu töksäytti käyntiin sillei että vähän niinku kaaduin sen kaulalle ja jotenkin mulla oli niin kivaa, että sitten vaan roikuin siinä ja halailin ja taputtelin ja kehuin ponia ja nostin jalatkin vielä pois kyljiltä sillei että vaan makasin mahallani sen päällä. Tietenkin Nasun piti säpsähtää jotain ja mä vaan tyylikkäästi kierärdin ja putosin. Makasin vaan hetken siinä maassa Nasun edessä ja naureskelin sitä, kuinka huono oon ratsastaan :D Joo mulla oli hauskaa.

-Mari, joka ottaa aina niin tosissaan

Heissan! Eilen saatiin katottua se Hevoskuiskaaja loppuun, oli hyvä! Ennen sitä ratsastin Ponsulla liinassa ja lopuks tein erinäköstä uraa umpihankeen... Ponsu oli tosi kiva, kun laitettiin sille vaihteeks kumpparit, se kun ei entisenä ravurina sellasiin oo tottunu :D Se nosteli laukkaakin ihan itekseen, harjotteli kai siirtymisiä. Omien heppojen kanssa en tehny eilen oikein mitään.

Tänään kävin Nasulla säälittävän pienen (ei varmaan ees kilometrin mittasen) lenkin. Ei ollu suitsia eikä satulaa ja mä talutin suurimman osan matkasta, mutta kyllä mä ratsastinkin aina vähän matkaa. Sitten laitoin rakkaimpani yöpuulle. Tänään oli isostoiminnan viimenen ikäänku koulutuskerta, joten meillä oli nyyttärit. Oon ainakin syöny tänään jos en muuta :D

-Mari, valmis isonen

Hah hah, koulujuttuja on aina hyvä paeta bloggeriin! Pitäis siis lukee fysiikan kokeeseen, tehä läksyt ja kirjottaa äikän lopputyötä, mutta minkäs teet... Viikonlopustakaan en oo vielä kertonu, joten alotetaan launataista. Ensinnäkin oli kengittäjä käymässä ja sen jälkeen tuli siis Ponsun ja Kertun omistaja meille ja talutusratsastutin Nasulla jotain pikkutyttöö. Sitten siis sellasta "oikeeta" ratsastusta sen jälkeen. Mä oon kyllä menny Ponsulla lähemmäs mljoona kertaa, mutta sen omistaja ei oo vielä koskaan menny Nasulla, joten nyt oli korkee aika! Maastoiltiin meille kotiin ja takasin. Menomatkan mä kävelin ja määränpäässä vaihettiin. Sitten hoidettiin Nasu takasin tarhaan Morriksen seuraks ja käveltiin Kerttua ja Ponsua kattoon. Piti ajaa Kerttu, mutta siitä sujuvasti teen juomisen jälkeen lysähdettiinkin nojatuoleihin kattoon Hevoskuiskaajaa, kun meijän on pitäny jo kauan kattoo se. Sitä paitsi ulkonakin rupes sataan vettä :D Ei saatu edes sitä leffaa loppuun, kun jo piti ensin laittaa Kerttu ja Ponsukka sisään ja sitten mut haettiin vielä omia hevosia hoitaan. Sellanen lauantai tällä kertaa...

Sunnuntaina uusi yritys ja saatin kuin saatiinkin Kerttu ajettua, mutta Ponsukkaa tuli ratsastaan joku muu, niin ei sitten ehitty tekeen muuta, kun mun piti jo lähtee lentisharkkoihin...

Tänään oli kiva ilma (lukuun ottamatta kova tuulta ja lotisevaa loskaa), joten mä lähin pitkästä aikaa yksikseni ratsastaan Nasulla Haitin lenkkiä. En tiä mistä johtu, ehkä siitä tuulesta, mutta Nasu oli kauheen säikky. Ja ensimmäisen naapurin kohalla mä jo putosinkin, kun fasaani ylätti hirvittävällä rääkäsyllä ja pyrähdyksellä... Ja mähän olin tietenkin ilman satulaa. Muutama muukin säpsy tuli ja pari volttia, mutta kohtuuhyvin meni! Kotipihassa pysähdyttiin ottaan vastaan leipää. Ja voi jestas kuinka paljon voi ponista irrota karvaa! Tallin lattia oli ihan harmaana... Nasu oli vapaana tallissa ja se vaan seiso paikallaan kun mä istuin lattialla sen edessä ja riivin sitä sahalaitasella hikiviilalla. On se vaan niin ihana tapaus! <3

-Mari ja karvakasa

Ompas siitä huikeesti aikaa kun viimeks kirjotin... Mutta tosiasia on, että en oo ratsastanu sitten alkuviikon. Sisko meni Nasulla vaihteeks. Mutta tänään olin Ranen ja hänen poikaystävänsä kanssa hohtokeilaamassa ja syömässä! Ainiin ja heti koulun jälkeen olin yhellä kaverilla muka tukiopettamassa sille matikkaa, mutta se osas kyllä ihan ilman muakin :D Mutta niin siellä keilatessa vein kilpakumppanini molemmat yli sadalla pisteellä... Ranen poikaystävä (tai se on kyllä niin vanha että vois melkein sanoo miesystävä...) ei ollu koskaan keilannu, mutta kyllä sekin Ranen voitti :D Huomenna on sitten luvassa varmaan pitempää päivitystä, kun on Ponsukan, Kertun, Nasun ja Morriksen kanssa touhuilua luvassa...

-mestarikeilaaja Mari

Voi että kun olikin kiva ratsastaa Ponsulla kunnolla ensimmäistä kertaa sitten lumen tulon! :D Ensin vähän eilisestä... Eilen olin Nasulla hyvin hyvin hyvin pienellä lenkillä, ehkä kilometrin ratsastin ilman satulaa ja ravasin vähäsen. Ei kyllä pienintäkään ontumisen merkkiä ainakaan... Sitten harjasin Nasun oikein sillä periaatteella, että saan mahollisimman paljon talvikarvaa irti. Kyllä sitä sitten lähti, kun kävi ponin läpitte piikki- ja kumisualla, juuriharjalla ja vielä hikiviilalla! Kyllä Nasunkin tykkäs kun oikein kovakourasesti hiero harjan tyvestä :P

Tänään olinkin sitten taas Ponsua ja Kerttua katsomassa ja kävin taas Kertun selässäkin! Ihan hyvin se mut jaksaa, vaikka onkin pikkurussi. No ei vaan, on se aika iso, varmaan 125 cm! :D No joo sitten Ponsulla peltoon tehdyllä ympyräuralla liinassa SATULAN KANSSA :D Se jopa käveli aluks ihan ilman hirveetä pidättelyä, olin positiivisesti yllättynyt. Ravi oli tosin aika kiireistä ja sitten se nostelikin vaan laukkaa lopun aikaa :D Käyntiä väliin ja lisää laukkaa. Hassu poni se Ponsukka! Ja lopuksi tietenkin ahkeraa teen juontia ja Ballerina-keksien mutustelua, kuten asiaan kuuluu :D Oli aivan ihana ilma tänään ja aurinkokin laskee vasta oikeesti illalla nykyään! Toivottavasti on lauantaina hyvä ilma, sillon on luvassa paljon heppastelua niin omien hevosten, kuin myös Ponsun ja Kertun kanssa! ;)

-Kevätauringosta sekaisin mennyt Mari



Tämä varsin loistokas otos minusta on tosin otettu vieressä olevalla
futiskentällä, mutta kuvitelkaa, että mä olen siellä järven jäällä!

En vieläkään ratsastanu Nasulla, kun se kavio on niin hämärästi lämmin... Mutta oli niin kaunis ilma heti aamusta alkaen, että lähin äitin kanssa tohon läheisen järven jäälle käveleen! Tehtiin oikein kaakaoo mukaan ja silleen. Piti kävellä vastarannalle, mutta äiti näkin reiän, josta joku oli pilkkiny, ja käänty takasin, kun jää oli kuulemma liian ohutta :D Juotiin kaakaot siinä laiturilla ja lähettiin takasin. Kerrankin mulla on jopa kuvamateriaalia ;)

Löysin tällaisen varsin kauniin kuvan Nasusta ilmeisesti iskän pipo
päässään... Kuvauksellinen tapaus!

Sitten harrastin käsitöitä ja kattelin Spirittiä jamulle tuli sellanen olo, että ihan pakko päästä kattoon omia heppoja, joten kävelin tallille. Päästin molemmat pojat vapaaks
pihaan ja ne kyllä osaa liikuttaa ittensä! Jopa Nasu siellä laukkas ihan innosta soikeena... Ja hetken aikaa mä olin jo ihan varma että ne karkaa, kun ne juoksi tietä pitkin poispäin... Mulla oli jo kännykkä kädessä ja olin valmis soittamaan kotiin, että nyt otti ohraleipä, mutta pojat olikin vaan kattomassa naapurin setää lumilingon kanssa, ja sitten ne palas täydellä laukalla pihaan. Fiksujamuksuja! Paitsi että Nasu ilmeisesti potkas
itteensa jalkaa, kun sillä tuli etujalasta
pikku tippanen verta... Se sitten osaa!
Äitin kanssa kävin sitten vielä myöhemmin
hoitaan iltatallin.


Ja tähän loppuun vielä tällainen kaunis Ranen viime keväänä ottama
kuva isistä, minusta ja Zetorista :D

Intouduin näitä kuvia tähän laitteleen, kun kerran siirrettiin koneelle kuvat Ranen vanhasta kännykästä. Harvinaisen edustavaa materiaali sieltä sitten löytykin! :D

-Mari Maalaistyttö





Voi hitsi, ei menny tänäänkään ihan putkeen... Piti lähtee Nasulla maastoileen pitkästä aikaa ihan kunnolla, mutta huomasin ennen lähtöä, että sen yks kavio oli lömpösempi kun muut... Ja just se sama mitä se ontu tässä taannoin... Kyllä meinaan harmitti! Ei se nyt mitenkään ontunu, mutta päätin kuitenkin jättää ratsastamisen väliin ja lähin sen sijaan äitin kanssa talutteleen ponia. Okei hyppäsin mä välillä selkäänkin ja vähän ravasinkin... :P Mutta ei Nasussa tuntunu oleen mitään onkelmaa... Katotaan sitten huomenna uudestaan.

Mutta Morskan kanssa oli hauskaa! :D Ennen kun oltiin lähetty sitä Nasua talutteleen, mä otin Morriksen pois tarhasta ja se sai juosta ympäriinsä pihalla niin kauan kun jaksaa. Ei se kauaa jaksanu, mutta vauhtia oli sitten senkin edestä! :D Mun pikku makkaraheppa <3

-Mari ja vähemmän putkeen menny hiihtoloma