Tänään onkin taas ollut kaikenlaista... Päätin perjantain kunniaksi lähteä maneesiin ratsastamaan, mutta meinasi tulla hieman kiire ehtiä ennen tuntien alkua. Ihan hyvin kuitenkin kerkisin. Koulusta siis suunnilleen suoraa tallille ja Nasu äkkiä kuntoon. Ratsastin Harvialan Hevostilalle ja maneesi oli (kuten arvelinkin) tyhjä. Kaverini oli mukana väsäämässä esteitä ja ratsastamassa itsekin vähän, että sain ottaa vähän mallia. Hyppäsin siis Nasulla ja menin joitakin puomeja. Oli siis vaan yks yksittäinen este, korkeimmillaan ehkä 40 cm :D Nasulla kun hypätään niin harvoin, niin en oo koskaan sen kanssa edes yrittäny mitään rataa. Plus että en itse osaa ratsastaa. Kaveri otti kyllä paljon kuvia ja videoita, mutta ne ei valitettavasti ole mulla nyt saatavilla. Niistä mahdollisesti kootaan musiikin kanssa ihan kunnon video, jos kaverini ehtii. Itse olen ihan tumppu tuollaisissa asioissa... Jossain vaiheessa (aika lopussa) maneesiin tuli myös toinen ratsukko, naapurini eli kaverini ratsastuksenopettaja puoliverisellään ja vielä joku tuli pitämään sille ilmeisesti valmennuksen tapaista? Hyppäsin lopuksi vielä jotain ihan matalaa ilman satulaa ja totesin sen olevan paljon helpompaa kuin satulan kanssa! Sitten oli jo aika lähteä kohti omaa tallia, Nasukin oli ihan hikinen. Matkalla kaveri vielä kuvaili jos jonkin näköistä videon pätkää!
Tämä seuraava luku kertookin enemmän Morriksesta. Olin siis tulossa Nasulla jo omalle tallillemme ja siinä vajaan kilometrin päässä määränpäästä huomasin pienenpieniä kavion jälkiä. Olin siinä vaiheessa jo tullut alas Nasun selästä ja vaan kävelin vierellä/edellä. Maassa oli myös sellaista porkkanaraasteen tapaista ja isompiakin paloja. Ajattelin ensin, että onkohan siskoni käynyt lenkittämässä Morskaa aikaisemmin sinä päivänä. Ei kuulostanut todennäköiseltä. Sitten ajattelin, että onkohan siihen vähän matkan päässä olevaan naapuriin tullut varsa taas. Tämäkin toive kariutui, kun huomasin jälkien kääntyvän risteyksestä omalle tallillemme päin. Sitten puhelin soi ja soittaja oli Ponsukan omistaja, kyseli onko Morrista jo saatu kiinni. Silloin jysähti. Sanoin vaan että jaahas, eipä kai ole saatu ei. Mutta toisaalta jäljet menivät molempiin suuntiin ja maassa oli porkkanaa... Sitten kuului kirkas tervetulohirnahdus tarhasta, jes Morris on langoissa! Ei tarvinnut järjestää pelastuspartiota! Siinä sitten kysyin naapurilta, että olikos se meidän koni ollut karussa ja naapuri myönsi, että ei ollut mennyt ihan putkeen... Hän oli nimittäin ollut tarhassa hakemassa lantaa istutuksilleen ja jättänyt (ison) koiransa irti tarhan ulkopuolelle. Yleensä ei sitä enää hevoset niinkään kiinnosta, mutta entäs sitten kun onkin omistaja tarhassa aidan toisella puolen? Koira sanoo että sillon on aika ylittää itsensä. Ja aita. Niin se vaan tuli kanaverkko- ja sähkölanka-aidan yli ja Morrishan innostui, kun tuli kaveri! Naapuri sitten avasi portin, jotta koira pääsee ulos ja minun liukas pieni apinani näki tilaisuutensa koittaneen... Onneksi on niin perso ruualle, että tästä selvittiin porkkanalla! :D Mutta ei ollut kyllä kovin kiva tunne kuulla Ponsun omistajalta puhelimessa, että sen veli oli soittanut ja kertonut nähneensä mustavalkoista juoksevaa meetvurstia tien laidassa... No ei se kyllä ihan noin sanonut, mutta sitä Morris mun silmissä olis ollu siinä tilanteessa :D
No onneksi naapuri sai metsästettyä karkulaisen ja nyt on molemmat hepat kiltisti tarhassa. Toivottavasti... Sitten vielä innostuin pyöräilemisestä taas talven jälkeen niin paljon, että meinasin ojaan ajaa, kun yritin saada katulampun päällä könöttävää varista puhumaan :D Ja kotipihan loskassa pyörä kaatui, mutta itse pysyin pustyssä, vaikka omistankin tunnetusti maailman parhaan tasapainon...! ;)
-Mari ja maailman ihanin ongelmakaakki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti