Marin hevostelut ja muuta mukavaa

Nyt taitaa kyllä tulla normaalia pitempi kirjotus, on nimittäin vaikka mitä kerrottavaa... Mutta alotan kuitenkin eilisestä, kun menin Ponsukalla. Sää oli aika kauhee, lunta tuli valtavina märkinä hiutaleina ja ulkona kastu ihan hetkessä. Menin Ponsukalla taas liinassa, mutta tällä kertaa siinä tallin pihassa, ei siis Ponsun tarhassa. Harjottelin kevyttä istuntaa, koska en osaa kun meen aina ilman satulaa :D Ponsulle tuli kyllä varmaan aika monté-fiilis siitä... Laukka meni ihan oudosti, se tuli koko ajan ympyrän keskelle omistajansa luo, eikä edenny mihinkään. Se siis hyppi vaan paikallaan! :D Arveltiin sen osaks ainakin jostuvan liinan painosta, kun se kangasliina oli imeny itteensä niin paljon vettä, että se oli tosi painava ja luultavasti veti Ponsua sinne keskelle päin. Otettiin siis liina irti ja menin siinä yksikseni lähinnä kaheksikkoo ja laukat nousi molempiin suuntiin täydellisesti! Mä innostuin ihan mielettömästi taas Ponsukasta, koska se meni tosi hyvin. Mä meen sillä niin harvoin siinä pihassa mitään muuta kun loppukäyntejä irrallani, niin nyt oli aivan ihanaa, kun ei koko ajan tarvinnu pidättää, vaan sain ihan luvan kanssa antaa sen ravata ja nostella laukkoja. Ettei tämä ihana fiilis olis loppunu liian lyhyeen, päätin tulla alas ja taluttaa loppukäynnit :D Niin muuten ja ennen Ponsua menin hetken aikaa Kertulla talutuksessa. Ens kerralla saatetaan ottaa ravia! Ponsu oli kyllä ihana kun se veteli jotain pukkisarjaa siellä tarhassaan, ihan kun se olis yrittäny saada Kertun ottaan mallia ja mä olisin lentäny ku leppäkeihäs... :D Ja lienee sanomattakin selvää, että lopuksi juotiin teetä.

Tänään sitten olin taas monta tuntia heppastelemassa ja tallihommissa. Menin siis koulun jälkeen omalle tallille ja laitoin Nasun ratsastuskuntoon. Kumma kyllä, laitoin sille satulan! Vaihtelun vuoksi, rupee oleen tylsää toi ilman satulaa meneminen, haluun keventää! :D Niin ja harjottelin vähän Nasullakin sitä kevyttä ituntaa. Aluks mun piti mennä sen kanssa pellolle, mutta tiesin, että mä vaan itkisin ja kiroilisin taas, joten päätinkin ratsastaa kotiin. Jouduin hyppään pois selästä yhessä kohtaa, kun Nasu vaan kääntyili... Kotipihassa tein lumilapiolla meidän lentiskentälle sellasen ympyrän mallisen uran, missä yritin ratsastaa. Jossain vaiheessa se jo meinas mennä hyvin, mutta Nasu hermostu ja kun mä yritin ravata, se meni suoraan umpihankeen ja punkes tielle. Mä en yksinkertasesti voinu mitään sille, kun sillä oli kauhee kiire päästä pois hangesta ja se meni ojaan. Mulla tuli siinä sitten lumihanki jalkojan tasalle, joten nousin vaan pois, mutta jotenkin kaaduin istualleni, koska hetken mun jalka oli jotenkin kummallisesti Nasun alla, kun se yritti kammeta itteensä siihen tielle... Sitten vaan talutin sen takasin pihaan ja lensin komeesti ylitte, kun yritin nousta sen selkää. Älkää edes kysykö miten se on mahdollista satulan kanssa, koska en tiesdä itsekään... Pääsin kuitenkin sinne selkään ja menin väkisin vielä yhen ympyrän käveleen, etten antanu periks. Matkalla takasin tallille Nasu oli maailman ihanin kuten aina. Nosti laukan ihan vaan sillä että sano "laukka" ja ravin samaten. Se on maailman paras! <3

Sitten oli taas Morriksen vuoro! Sen kanssa harjoteltiin ihan vaan narujen välissä käyttäytymistä. Äiti harjas Morskan sillä välin kun mä tein muita tallihommia. Se pikku idiootti oli mulla hetken narussa pihalla, kun vähän kävelytin sitä. Sitten laitoin sen vielä tarhaan, tein tallihommat loppuun ja sitten pääsi molemmat pojat sisälle.

Tähän loppuun on vielä ihan pakko lisätä pari mun mielestä kivaa kuvaa musta ja Ponsusta kesällä!



Hehee, ihan jäykkänä valmiina putoomaan :D

Tää on mun mielestä kyllä aivan mahtava otos siks kun tulee niin kesä mieleen...
Ja Ponsukka näyttää oikeesti kävelevän! (On muuten ikävä noita ratsastushousuja, onnistuin nimittäin jotenkin hyvin erikoisissa olosuhteissa polttamaan ne osaks...)

-Mari ja kootut ratsastukset