Vaellusleiri!

Hei kaikille piiiiiitkän tauon jälkeen! Olin nimittäin Kokkomäen tallilla vaellusleirillä 22.-27.7.2012 ja oli tosi kivaa! Kuvia kyllä otettiin paljon, mutta itselläni ei tietenkään ollut kameraa mukana, kuten ei yleensäkään missään. Kerron nyt kuitenkin pääpiirteittäin miten leiri meni.

Sunnutai ei varsinaisesti ollut vielä leiripäivä ja aamupäivä alkoikin pikkuserkun rippijuhlissa. Serkkuni Tanja piirsi sellaisella piirtoalustalla(?) minusta kuvan taikaponin selässä ja olin aivan otettu! Tässä se nyt on näytillä kaikille.

Mutta juu siis sitten ystävieni Ninan ja Venlan kanssa suunnattiin Kokkomäen tallille ja ensimmäinen ilta meni tutustuessa muihin leiriläisiin ja sitä rataa.

Maanantaina oli ensimmäisen vaelluksen aika! Sain hoitohevosekseni Viivin, joka oli siis suomenhevonen, kuten kaikki muutkin hevoset kyseisellä tallilla, lukuunottamatta muutamaa lämminveristä ravuria. Ensimmäinen vaellus kesti alle 2 tuntia, eikä ollenkaan laukattu, kun ohjaaja vasta vähän tarkkaili, että osataanko me ollenkaan ratsastaa :D Noilla maastolenkeillä jokaisen askellajin tahti oli kova ja siksi matkustelu olikin hauskaa.

Tiistaina ei ratsastettu ollenkaan päivällä vaan lähdettiin vasta iltapalan jälkeen matkaan, joskus 11 maissa. Menin tammalla nimeltä Harmiton. Tälläkin lenkillä mentiin vain käyntiä ja ravia, johtuen pimenneestä illasta. Vaelsimme Rahikkalaan, missä oli hevosille laidun ja itse majoituimme aittaan. Matka hevosilla Kokkomäestä Rahikkalaan kesti suunnilleen pari tuntia.

Keskiviikkona kävimme parilla pikku muistomerkillä ja palasimme sitten samaa reittiä takaisin, mistä yöllä oltiin tultukin. Sain ratsukseni Pinolan. Kun sitten tuli se kauan odotettu komento nostaa laukka, ei mennyt aikaakaan, kun jo jollekin jonossa ilmeni ongelmia, eikä sitten kukaan saanut jatkaa ravia kovemmalla tempolla. Silloin kyllä harmitti, mutta onneksi luvassa oli jotain hauskaa!

Torstaina meidät sitten jaettiin kahteen ryhmään: niihin jotka todella osaavat ja haluavat laulattaa hevosilla täyttä kiitolaukkaa ja niihin, jotka eivät kyseiseen uskaltaneet ryhtyä. Itse kuuluin ensin mainittuihin. Lähdimme nimittäin sellaiselle maastolenkille, missä oli yksi erillinen 1,5 km pitkä pätkä varattu täydelle nelille! Sain tälle vaellukselle tamman nimeltä Edit ja sillä oli kyllä varmaan koko tallin tasaisimmat askellajit! Kun pääsimme laukkapätkän alkuun, tuli ohjaajalta komento "osasto ympäri" ja silloin jokaisen piti kääntää oma hevosensa 180 astetta ympäri ja laukkaamaan lähdettiin vuorotellen niin, että piti laskea kymmeneen edellisen ratsukon lähdettyä, kääntää sitten hevosensa ja painaa perään. Hienoa oli, kun hevoset tiesivät itse mitä tekivät ja meille sanottiin, että ainoa asia mistä huolehtia, on se että pysyy kyydissä. Sen laukan aikana ei hevosille nimittäin voinut yhtään mitään, koska ne jouksivat juuri niin kovaa kuin jaloistaan pääsivät. Tunne oli jotain aivan mahtavaa! En koskaan kotona viitsi Nasua niin kovasti laukkoottaa, mutta nämä hevoset selvästi nauttivat vauhdista.

Perjantaina menin jälleen hoitopollellani ja vuorossa oli uittoreissu. Onneksi sattui olemaan lämmin päivä ja hevoset menivät mielelläänveteen (ainakin useimmat...). Saimme itsekin uida ja siihen päivään oli leiri mukava lopettaa ja jäi hyvät muistot kaikesta (:

Valitettavasti minulla ei vielä ole mitään kuvia laittaa tähän sekaan, mutta voin sitten tehdä sellaisen pelkkiä kuvia sisältävän viestin tässä sitten kun kuvia sähköpostiini saapuu.

-Leiriltä palannut Mari

Esteitä ja vähän muutakin

Heippa! Nyt on ollut ajatus vähän hukassa, enkä ole taas hetkeen kirjoittanut. Mutta nyt sitten taas! Eilisestä nyt ensin. Sara piti estevalmennuksen pellolla, kun sinne oli muutama heinäpaali ja "puomi" ihan vartavasten raahattu. Sattuneesta syystä en saa lisättyä hyppyvideota, mutta eipä me mitään mielettömän kummallista tehtykään. Aluksi kokeiltiin pohkeenväistöäkin ja sitten siirryttiin hyppäämään. Verryttelin aluksi ihan yksittäisellä pikkuesteellä ja sitten menin kahden esteen sarjaa, väliin mahtui yksi askel. Lopuksi menin vielä yksittäistä pystyä vähän korkeampana. Nasu meni todella hienosti, itsestäni en tiedä, kun en koskaan sitä videotakaan nähnyt... Kerran poni meni esteen ohi, mutta se oli kyllä ihan ratsastajan syytä. Paluumatkalla tallille Sara sai istua Nasun kyydissä.

Ei ole samalta ratsastuskerralta, mutta saa luvan kelvata :D

Sitten myöhemmin samana päivänä menin vielä Saran kanssa MP:lle ja sain mennä Ollella sekä alku- että loppuverkat! Aluksi olin ihan järkyttynyt, kun alla ei ollutkaan Nasu, mutta Ollekin oli kyllä aivan mahtava! Ja koulupenkillä oli kiva ratsastaa. Pohkeenväistökin sujui ainakin paremmin kuin Nasun kanssa :D Heppa tuntui kamalan isolta (huikeat 165 cm!! :D), mutta laukkakin oli kuitenkin ihan näppärä, eikä mikään hirveän kokoinen pyöritys. Viimeksi olen laukannut Ollella joskus viime syksynä ja tunnen kyllä kehittyneeni aika hurjasti tämän vajaan vuoden aikana! :D Kuvia mahdollisesti tulee sitten kun Sara saa aikaiseksi (jos saa...).

Tänään Nina tuli kylään ja lähdettiin maastoon. En ratsastanut itse ollenkaan, menin edellä jalan. Kovaa sain kyllä juosta, kun otettiin yksi laukkapätkä...

-Mari, joka on kovin tytyyväinen poniinsa

Uusi satula!

Mahtavaa, nyt on Nasulle sitten hyvä satula! Ensin meille tuli tallille asiansa osaava henkilö sovittamaan ja seuraavana päivänä hain satulan Hämeenlinnasta Valjaskolmiosta. Kyseessä nyt on Kiefferin estepainotteinen yleissatula, johon olen todella tyytyväinen! Testasin satulan tietenkin sänkipellolla. Esteistunta on kyllä huomattavasti helpompaa tässä penkissä, kuin koulusatulassa.

Satula haettiin siis eilen (lauantai) ja tänään olin pikku maastolenkillä. Yksi ehdottomasti parhaimmista puolista oman tallin ja ponin omistamisessa on, että ratsastamaan voi lähteä juuri silloin kun itse huvittaa. Tänään meni kyllä hieman oletettua myöhemmäksi ja olinkin kotona vasta vähän ennen kello 12, koska menin tallille hölkäten ja palasin kävellen, koska mukanani olikin yllättäen naapurilta saatu rasiallinen mansikoita. Lenkistä ei ole varmaan muuta huomioitavaa kuin se, että Nasu ei oikein kunnolla reagoinut pohkeeseen. Valitettavasti ei ollut raippaa mukana, millä olisi voinut vähän herätellä. Tahmeus johtui varmaan satulasta, koska Nasu on kyllä paljon herkempi ilman, jolloin pohkeet ovat suoraa kosketuksissa kylkiin. Tässä vielä vähän kuvaa tämänpäiväisestä.

Miksi Nasulta vilkkuu aina valkuaiset??

Valitan että satulahuopa on noin takana!

-Mari ja vihdoinkin sopiva satula

Heinätöitä ja sänkipellon hyödyntämistä!

Nyt täytyy sanoa, että en yksinkertaisesti ole ehtinyt mitään kirjoittaa, vaikka mieli on tehnyt. Luin juuri neljän päivän päivitykset muitten blogeista ja siinäkin jo meni tovi... Viimeisimmän kertomukseni jälkeen olen otsikon mukaisesti ollut heinätöissä! Muutamat tutut ovatkin päivitelleet, että miten joku voi tykätä moisesta touhusta, mutta itse suorastaan tuppauduin Anun avuksi paaleja järjestelemään. Tunnen olevani niin maalainen :D

Heinäkuorman kuningas!

Ponsukalla yritin tässä eräänä päivänä ratsastaa, mutta siitä ei tullut yhtään mitään. Aluksi piti mennä liinassa tallin pihassa, mutta hevonen päätti olla liikkumatta askeltakaan. Aluksi meni ihan kivasti käyntiä ja raviakin, mutta sitten tuli täydellinen stoppi. Tiedä sitten mikä oli, kun ei mikään tehonnut! Oli outoa antaa Ponsulle ihan tosissaan pohkeita, kun normaalisti ei juurikaan tarvitse... Ajateltiin sitten, että kokeillaan lähteä maastoon, kun siellä Ponsukka on usein vauhdikas. En juuri pihaa pitemmälle päässyt, kun taas seistiin paikallaan. Sain hepan sitten väännettyä pellolle, missä lähti täysin lapasesta. Ilmeisesti paarmoja juoksi karkuun tai jotain, mutta siitä ratsastuksesta ei nauttinut kukaan. Päädytiin laittamaan Ponsukka talliin varjoon ja paarmoilta suojaan.

Sitten olikin niitä heinähommia, joiden jälkeen oli hyvää tasaista sänkeä ratsastettavaksi! Nasulla ratsastin sitten illalla pellolle ja ihan muutamat laukat vaan otin siellä. On suorastaan valitettavaa, ettei Nasu koskaan oikein kunnolla spurttaile pellolla. Kyllä siitä tietyissä tilanteissa vauhtia lähtee, mutta kun tuolla tavoin yksin vaan ratsastelin sillä pellossa, niin laukka pysyi todella rauhallisena. Olin kuitenkin ihan tyytyväinen, kun oltiin melkein koko ajan yksimielisiä suunasta. Välillä Nasu kyllä suuntasi lapa edellä Anun tallia kohden, kun siellä on lauma tammoja kavereina :D

Heinätöitä oli lisää seuraavana päivänä ja viikonloppuna olin Saran kisahoitajana Ypäjällä sekä lauantaina että sunnuntaina. Sara varmaan itse blogissaan kertoo sitten lisää, jos haluaa. Sara oli myös kanssani tallilla yötä ja maanantaiaamuna oltiin taas sänkkärillä. Omasta mielestäni Nasu meni tosi kivasti, Sara saattoi olla eri mieltä, kun ratsasti Nasulla taas pitkän tauon jälkeen... Nasulla on mulla vaan taitaa olla ihan oma tyyli lukea toisiamme, koska sen kyllä huomaa, että ratsastan Nasua aina ihan eri tavalla kuin muita hevosia. Nasu vaan on niin rento :D

Eilen olin vaihteeksi Anulla Nasun kanssa ja sinne tuli eräs Anun tuttu kokeilemaan Nasulle satulaa. Hintaluokka oli vähän turhan korkea minun makuuni, mutta ehkä halvempi vaihtoehti löytyy! Sovituksen jälkeen valjastettiin Nasu Ponsukan kilpakärryjen eteen ja ei kun pellolle ajamaan. Oli kyllä hauskaa, kun se ajoasento on niin mielenkiintoinen... :D Onneksi pelto oli niin tasainen, koska tuon sortin kärryissä kun ei ole minkäänlaisia jousia. Tuntui kuin olisi mennyt harjoitusravia!

Siinä mulla raviponi! ;D

Tänään olin taas sänkipellolla (kylläpä sitä nyt kulutetaan!) ja ratsastin Nasua ihan hyvän aikaa. Kävelin ensin teiosuuden pellolle taluttaen Nasua, joka pysähteli vähän väliä ötököitä huitomaan. Pellolla oli onneksi tuulisempaa ja tuli pari sadepisaraakin, joten hyönteiset eivät juurikaan haitanneet menoa. Nasu meni kyllä tosi kivasti ja harmittaa, ettei ollut ketään kuvaamassa. Ja kertomassa menenkö oikeaa vai väärää laukkaa... Lopuksi oltiin kyllä molemmat ihan hikisiä ja valmiita kävelemään kotiin. Nasu pääsi tallilla pesulle ja sitten pihattoon päikkäreille!

Illalla oli tänään sitten vielä ravit ja siellä takaportilla keikuin availemassa ja sulkemassa kulkureittiä. Tuolla raveissa tulee kyllä aina sellainen tuntu, että haluaisi oman pienen ponikokoisen lämminverisen. Katsoo nyt jos jonain päivänä toteuttaisi tämän suunnitelman ;)

-Mari, sänkipellon suurkuluttaja

Uittorannan etsintää ja liinatunti Nasulla

Hellou! Kuten otsikosta voi huomata, olen etsinyt lähimailta uittorantaa, mutta tuloksetta. Siis olen talutellut Nasua ihan näitä kilometrin säätellä olevia vesistöjä silmällä pitäen ja löysin yhden potentiaalisen rannan, mutta tie sinne on niin huono, etten pääse sinne hevosen kanssa. Täytyy nyt katsoa, jos saisi aikaiseksi noihin omiin lampiin jonkinlaisen rampin, kun muutoin ovat niin jyrkkäreunaisia... Pilvi oli vaihteeksi meillä ja mukana rannan etsinnässä ja nappasi Nasusta ja minusta pari kuvaa, kun Nasulla oli riimu ja naru kerrankin samaa paria :D

Huomatkaa saappaat :D

Tänään sitten piti rakkaan isosiskoni kanssa lähteä aamupäivällä maastoon köpöttelemään, mutta päätettiinkin olla lähtemättä, joten otin sitten yhteyttä valmentajaani ja sovittiin, että pidetään tunti kentällä. Siinä matkalla pysähdyttiin Nasun kanssa kotiin ja poni sai syödä pihassa. Siitä sitten raahauduttiin kentälle asti, kun aika koitti. Samalle kentälle tuli myös naapuri puoliverisensä kanssa ja meidän ratsut tuli hyvin juttuun. Ehditiin pieni hetki mennä kentällä, kun sinne tulikin leiriläisiä tunnille! Ei auttanut muu kuin mennä maneesiin. Onneksi se ei ihan niin pahasti pölynnyt kun mitä kuvittelin. Otin siellä sitten jo raveja ja armas valmentajani Sara tuli omia aikojaan :D Saatiin kohta olla koko maneesin leveydeltä, kun toinen ratsukko lähti.

Viime kerralla ei vasen laukka oikein luistanut, joten otin sitten tälle päivälle liinan mukaan! Hyvin se Nasu laukkasi molempiin suuntiin, mutta ongelma on ilmeisesti minussa, koska Nasu nosti niin mielellään koko ajan vastalaukkaa... Kuitenkin olen tosi tyytyväinen tämän päivän tuntiin! Sara otti taas joitakin kuvia lähinnä loppuajan pelleilystä ja niitä lisäilen tänne sitten myöhemmin :D

Sara oli fiksuna tyttönä ottanut kaikki ratsastuskamansa mukaan, joten sai sitten majailla meillä ennen kuin lähti Ollea ratsastamaan. Pelattiin Tallimestaria, maailman parasta lautapeliä! Lisäksi leivottiin miksobrownieseja :D Kun Sara lähti, taluttelin Nasun tallille ja oleskelinkin sitten siellä koko illan. Oli ihan kamala tilanne, kun pesin Nasun enkä ollenkaan tajunnut, että sehän menee heti peltoon piehtaroimaan! Ongelma ei ollut se, että poni sotkee itsensä. Ongelma oli siinä, että pelto on naapureitten käytössä ja Nasu meni sinne survomaan! Ja paniikki meinasi iskea viimeistään siinä, kun Nasu-parka jäi selälleen vakojen väliin, eikä meinannut päästä ylös! Oli kuitenkin niin fiksu poni, ettei itse mennyt paniikkiin, vaan makasi paikallaan niin kauan, että rauhoittui ja ponkaisi sitten pystyyn. Ei tarvinnut soittaa palokuntaa!

Ja tässä Pilvin nappaama kuva siitä kuuluisasta Morriksen iltaruuan syömisestä! Videota ei ehditty ottaa, mutta
poika siis aina kuopii ja piehtaroi syömisen lomassa... Ja polvet ovat päässeet kuvaan :D

Ja pakko vielä kertoa tämän päiväisestä herkästä ketkestäni Nasun kanssa. Pojat olivat jo iltaruokansa syöneet, kun oleilin niiten kanssa pihatossa. Nasu tuli haistelemaan ja maistelemaan ja nuhjaamaan ja lopulta huomasin istuvani turpeen keskellä ja Nasu vaan hamusi naamaa! Oli se vaan niin suloinen. Morris käytti tilaisuuden hyväkseen ja nappasi hampaisiinsa Nasun tyhjän ruokakupin. Siinä se poika sitten onnellisena piehtaroi muovikulhon kanssa niin kuin se olisi ollut suurempikin aarre. Kyllä sitä osaa eläin olla pienestä onnellinen.

-Mari, täysipäiväinen hevosenhoitaja