Marin hevostelut ja muuta mukavaa

Olipas taas kivaa seurakunnan leirillä, mutta kyllä sitä mielellään tulee kotiin omien hevostensa luo. Kuten muistaakseni aikaisemmin kerroin, mulle tuli yhtäkkiä inspiraatio aktivoitua Morrikseen. Tänään totesin, että mulla on pitkä matka kuljettavana. Mutta ennen Morriksen kanssa rellestystä ratsastin Nasulla. Ilman satulaa kotiin ja takasin, matkaa reippaat 4 km. Ei tehny edes kovin paljoo ympyröitä, hyvä Nasu! Naapurin puoliverinen oli kovin mielenkiintoinen kaveri, kun tuli siinä tiellä vastaan. Takasin päin poni pinko. Ei se ryöstäny, koska se ei kuulu tapoihin, mutta kun laukan nosti, niin Nasuhan laukkas kun viimestä päivää! Ohjat roikku siinä kaulalla ja mä pitelin kiinni harjasta, sillei on hauska ratsastaa :D Tänään en edes pudonnu ja se jos mikä on mulle saavutus!

Sitten se Morris... Sille tuotti vaikeuksia jo pelkästään pysyä naruissa, kun vein sen talliin ja pistin kahelta puolen kiinni. Siinä se saikin seistä pitkän aikaa, kun mä harjailin sen hyvin ja yritin väsätä sen suitsista oikeen kokosia, niitä kun ei vielä koskaan ole sovitettu. Ei niillä suitsilla vielä mitään tee, kun ei oo kuolaimia, mutta kunhan sovittelin että tiedän täytyykö sittenkin hankkia pienemmät. Saa nyt nähä miten nuo sopivat kuolainten kanssa. Lähdin sitten ihan riimun kanssa taluttamaan pikkusta ja hermohan siinä meni. Se on kun  mikäkin koira... Koko ajan turpa maassa ja vetää sen minkä ehtii! Pystyyn hyppi myös ihan kiitettävästi ja kerran mä löysin itteni makaamasta lumihangesta, en muista miten se pääsi tapahtumaan... Taluttelin sitä reippaan kilometrin ja sitten se pääsi tarhaan Nasun luo. Morriksesta tulee kyllä mahtava nokkahevonen, kun Nasu on vähän tommonen perässä vedettävä malli... Sitä päivää odotellessa, kun Morrikselle saadaan kärryt perään..!

Siinä elukat viime keväänä ennen kuin saapuivat omalle tallillemme. Huomatkaa Morriksen nallekarhun karva!
Taustalla näkyy pari suomipollea (niitä on kaksi, toinen vaan on toisen takana!) Pekka ja Ulappa.

-Mari ja pinkovat ponit