Heippa vaan, on ollut vähän ankeaa viime aikoina. Hevostelun ulkopuolella on tapahtunut kaikenlaista, enkä ole tehnyt Nasun kanssa juurikaan mitään mielenkiintoista. Ilman satulaa ratsastellut pelloilla, mutta nyt kun on niin märkää, on pakko mennä teitä pitkin. Yhtenä päivänä tässä vähän aikaa sitten mentiin sellaista metsätietä, mitä kumpikaan ei ollut koskaa niin pitkälle kulkenut ja kyllä oli hauskaa kun Nasu ravasi niin pörheänä!
Kisahoitajanakin olen tainnut pari kertaa olla sitten viime katsauksen ja viikonloppuna olisi luvassa taas sitäkin hommaa. Onneksi ihan tuota pikaa alkaa syysloma ja olen menossa ensimmäistä kertaa elämässäni Horse Showhun! ;)
On kamalan latistava tuo sateinen ulkoilma, mutta siitä huolimatta tykkään kävellä tallille, vaikka kyytikin olisi tarjolla. Toisinaan tekee ihan hyvää kastua läpimäräksi sateessa, edellyttäen tosin että tallituvassa sitten olisi lämmin... Se on kyllä ihan oma kolo ja on ihanaa kun saan taas koko syysloman asua samassa rakennuksessa hevosten kanssa!
Eilen olin muuten Nasulla maastoilemassa ilman satulaa ja pelkällä riimulla. Meni oikein hyvin siihen asti, kunnes Nasu päätti että sen yhden talon ohi hän ei mene. Miljoona kertaa ohitettu se sama talo, mutta nyt ei poni suostunut menemään. Riimulla ei niin kovin hyvää otetta saanut poniin ja seistiinkin siinä keskellä tietä vaikka kuinka ja kauan, kunnes vihdosta viimein suostui herra liikkumaan. Olisin voinut tietenkin tulla alas ja taluttaa, mutta en halunnut Nasun saavan senkään vertaa periksi. Onneksi tästäkin pelottavasta talonohituksesta selvittiin!
Oli kyllä harvinaisen turha teksti tämäkin, ei oikein mitään sisältöä, mutta ajattelin että jotain tänne nyt kirjoitan ettei ainakaan kuolleeksi luulla! Kyllä tämä tästä taas, kun pääsee tietyistä elämänlaatua heikentävistä seikoista eroon... jos pääsee.
-Mari ja syksyisen synkkä olotila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti