Ei taaskaan ihan putkeen...

Hermohan taas tänäänkin meni. Laitoin Nasulle vaihteeks suitset ja aattelin että voisin ratsastaa taas koko matkan, eikä sillei että talutan pisteestä A pisteeseen B ja ratsastan takasin. Ois vaan suosiolla pitäny, koska siihen se kuitenkin meni... Nasu teki tuhannen kiemuraa ja käänty ja käänty ja käänty kotiin ja mulla meni ihan totaalisesta hermo. Aina kun yritin kääntää takasin se vaan viuhtoili päällään ja lähti ravaamaan... Ei jestas. Jos sain sen kääntyyn menosuuntaan ja yritin nostaa ravin, se känty kotiinpäin ja nosti laukan... Siis alas selästä ja talutusta oikeeseen suuntaan. Nasu onnistu kuoriutuun suitsistaan, kun taluttaessa vedin sitä ohjista ja se veti takasin. Se vaan käänty kotiin päin, mutta pysähty kun pyysin ja sain laittaa suitset takasin :D Mun pitäis vaan olla onnellinen, että mulla on tollanen oma pikku lehmä <3 Äiti ja sisko tuli autolla takaa ja hiljensi siihen kohalle ja mä olin niin suutuksissani että kun yritin selittää niille jotain, niin varmaan jokatoinen sana oli kirosana... Hups, tällainen ei normaalisti kuulu tapoihini! Ne vaan nauro mulle kun olin niin avuton :D

Loppujen lopuks talutettuani ensin tarpeeks pitkälle hyppäsin selkään ja mentiin oikeeseen suuntaan. Menin sittenkin Haitin lenkin, koska Nasulla tuntu olevan energiaa... Mun piti aluks mennä vaan kotiin ja takasin. Loppumatka menikin sitten oikein mukavasti! Ja kaiken tän ainaisen taistelun jälkeenkin mä rakastan Nasua aivan äärettömästi <3

Sunnutaina toivottavasti maneesiin, pääsis Nasukin taas pomppimaan esteitä! ;)

-Mari ja maailman ihanimmat otukset