Juu tiistaina viimeks blogannu, joten on taas vähän kertyny kerrottavaa. Keskiviikosta on halua edes puhua... Olin pellolla Nasulla ilman satulaa ja hermo meni, kun ei se poni totellu ollenkaan. Olen vakaasti päättänyt olla kiroilematta blogissani (pyrin puheessakin sitä normaalisti välttämään!), joten on vaikea kuvailla, kuinka otti aivoon. Vaihteeks se oli taas itkua ja hampaiden kiristystä. Mahtava aloitus siis neljän päivän vapaan aluksi... Laitoinkin sitten heti Saralle viestin, että saa pitää seuraavana päivänä tunnin.
Siispä torstaina kohti kenttää. Aamupäivällä kävin noutamassa satulan sovitukseen yhdeltä tallilta ja kokeilin sitä sitten. Valitettavasti ei sopinut Nasulle, vaan puristi kun kiristi satulavyön kunnolla ja istui selkään. Harmi, olisin muuten tykännyt kovasti... Itse tunnilla harjoiteltiin pohkeenväistöä enkä saanut takapäätä mukaan sitten ollenkaan. Sara kun kokeili, niin kyllähän Nasu sen kanssa meni hyvin, mutta en mä vaan osannu. Noh, ehkä se harjoittelun jälkeen vielä onnistuu.
Perjantai oli vapaapäivä ja kävin noutamassa sovitukseen seuraavan pontentiaalisen satulakokelaan. Kokeilin sitä lauantaina maastossa, mutta en ollut juuri pihaa pitemmälle päässyt, kun jo käännyin takaisin todettuani, että säkätilaa ei ollut riittävästi Nasulle. Vein satulan takaisin ja lähdin maastoon paljaassa selässä. Menin samaa tietä kun viimeksi maastoillessani ja kävin taas metsätiellä laukkaamassa. Lopuksi mulla oli ohajat ihan löysällä ja Nasu huiski niin kauheesti päällään, että se toinen ohja lensi Nasun pään yli ja ne ohjat tuli mulle käteen sillei niinkun olisin taluttanu. En tiedä selitinkö järkevästi, mutta naureskelin vaan Nasulle, että onko tää nyt mitään ratsastusta.
Ainiin ja lauantai aamupäivän kulutin varusteita saippuoidessa ja vahaillessa! Samalla tuli pestyä satulasaippualla myös tallituvan keittiön lattia, kun vähän vesi kaatu...
Tänään oli taas tunti. Jouduttiin maneesiin, kun kenttä oli varattu. Valmentajani oli kyllä aluksi ihan kärttykurttu, mikä lienee silläkin ollut... Mutta kyllä se siitä sitten alkoi sujumaan :D Maneesin pohja oli kyllä melkoisen kova, mutta ei ainakaan pölynnyt. Kokeiltiin vähän laukan kokoamista ja kahden ristikon väliin piti laukkaa lyhentää. Kyllä se taisi lopuksi jopa kerran onnistuakkin! Olen ihan tyytyväinen. Ja pitihän mun vielä ottaa kosketusta tienpintaan, kun Nasu jäi jalastaan kiinni riimunparuun ja vähän syöksähti eikä mulla olli jalustimiakaan... Joo, ihan oma moka.
Kotipihassa siinä matkan varrella Nasu sai toimittaa ruohonleikkurin virkaa - ja teki sitä myös varsin mielellään! Sara nappasi pari kuvaakin, mutta eivät ne tietenkään ole vielä saapuneet sähköpostiini... Laitan ne kyllä tänne kun ennätän!
Ja sitten vielä oma lukunsa Suomen peleistä. Se voitto USAa vastaan oli oikein makea, mutta sitten se tappio Venäjää vastaan otti koville... Tänään vielä hävittiin pronssikin Tsekille ja se harmittaa ihan kiitettävästi varsinkin kun viimesessä erässä oli jo niin hyvää peliä, että olis voinu maaleja sadella vaikka kuinka! Ja ainakin mulla on ihan oma mielipiteeni ottelun tuomareista........
-Mari, joka uskoo Suomen voittavan sitten ensi vuonna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti